VIII LUKU
Tähtien tuikkeessa
Yö oli aivan äänetön. Leppeä leyhkä ei ollut kyllin voimakas liikutellakseen edes hentoja palmuja, joita kohosi joka taholla ja joiden ääriviivat, kaartuen ympäröivän lehvikön yläpuolelle, kehystivät tähditettyä taivasta. Palatsi sijaitsi korkealla kummulla, ja puutarha vietti länsipuolella mereen päin. Pengermän päässä oli kivipenkki.
"Istukaamme tähän", virkkoi Lucil. He istuutuivat. Valssin unelmoivat sävelet keinuivat kuin etäisenä säestyksenä heidän ajatuksilleen. Palatsin ikkunat leimusivat valoa ja johtivat mieleen loiston, kimmellyksen ja kuumuuden; puutarhassa oli kaikkialla hiljaista ja viileätä.
"Miksi te pilkkaatte kunniaa?" kysyi Lucil ajatellen katkennutta keskustelua.
"Koska sillä ei ole mitään todellista perustaa, ei mitään peruuttamatonta vahvistusta. Sen lait muuttuvat alituiseen ajan ja paikan mukaan. Jonakin aikana pidetään kunniakkaampana surmata mies, jota on loukannut, kuin tarjota hänelle hyvitystä; toisena aikana on tärkeämpää maksaa kilpa-ajovetonsa kuin lihakaupanlaskunsa. Taiteen tavoin se vaihtelee ihmisoikkujen mukaan, ja taiteen lailla se aiheutuu ylellisyydestä ja yltäkylläisyydestä."
"Mutta miksi te väitätte kauneudella ja kunniallisuudella olevan korkeamman alkuperän?"
"Siksi että minne hyvänsä olenkin luonut katseeni, niin aina olen nähnyt, että kaikki seikat ovat alituiseen alistetut ikuisen soveltuvaisuuden normaalimitan alaisiksi ja että oikeus pääsee voitolle vääryydestä, totuus petoksesta, kauneus rumuudesta. Soveltuvaisuus on yleinen lausuma! Tämän ohjeen mukaan arvosteltuina taiteella ja kunnialla on varsin vähän arvoa."
"Mutta onko näiden seikkojen laita niin?" Lucil kysyi kummastellen.
"Epäilemättä on olemassa monta poikkeustakin."
"Luonto ei ota koskaan huomioon yksilöä; se välittää vain lajin keskimääräisestä soveltuvaisuudesta. Ajatelkaa kuolleisuustilastoa. Kuinka tarkkaa se onkaan: se ilmaisee kuukaudelleen, mitä ihmiset saattavat odottaa elämältä, eikä se kuitenkaan ilmoita ihmiselle mitään. Me emme voi sanoa, että kelpo mies voittaa aina lurjuksen; mutta evolutionisti ei epäröi vakuuttaa, että korkeimpia ihanteita kannattava kansakunta menestyy."