"Kello kahdeksalta, teidän armonne", sanoi tyttö.
"Onko sinulla pääsylippua?"
"On, minun veljeni —"
"Hyvä, anna se minulle; tahdon kuulla sen miehen puhuvan. Hän aikoo käydä hallituksen kimppuun; minun täytyy mennä sinne kertoakseni presidentille."
Tyttö näytti kummastuneelta, mutta luovutti nöyrästi lippunsa. Kuuden vuoden ajan hän oli palvellut Lucilia ja oli hartaasti kiintynyt nuoreen ja ihanaan emäntäänsä. "Mitä teidän armonne ottaa ylleen?" hän vain lopuksi tiedusti.
"Jotakin tummaa ja paksun hunnun", sanoi Lucil. "Älä kerro kenellekään."
"En suinkaan, teidän arm…"
"Älä edes veljellesi."
"En suinkaan, teidän armonne."
"Sano, että päätäni kivistää ja olen käynyt vuoteeseen. Sinun täytyy itsekin mennä huoneeseesi."