On tukkani kalisevaa jäätä.
On puku puuhun jäätynyt.
En omaksi tunne jalkopäätä,
ja käsi pois on kierinyt.
Jo silmiä kova huurre painaa;
en enää niitä auki saa.
Olen laudalle pelastunut vainaa.
Vain sydäntäni paleltaa.
PAINAJAISUNI.
Painajaisunta ma yöllä näin: pölkyssä mestauskirveen, vieressä ruumiini päättä näin uhrina tuomion hirveen.
Pää oli nostettu seipääseen
ihmisten pilkattavaksi.
Huomasin kuoleman muuttaneen
ilmeeni inhoittavaksi.
Sukuni myöskin ja ystävät
joukosta löysin ne sieltä.
Muutamat silmänsä ristivät —
näky lie vaivannut mieltä.
Kukaan ei nimeltä maininnut, surren ei muistellut kukaan: jokainen oli mun tuntenut elämän naamion mukaan.
KUUMEESSA.
Hiutaleet painuvat puoleen maan keinuen raskaassa tahdissaan. Kuumeesta kiiluvin silmin nään nietosten häipyvän hämärään.
Himoitsen jotakin viileää —
päässäni polttaa ja jyskyttää,
sydän kuin pakahtuakseen lyö;
edess' on armoton piina-yö.