Kun kuoli, vietiin kammioon hän tykinjyskehin, vaikk' itkuvirsin kalmistoon ois saatu kauniimmin.
YÖN YMPÄRÖIMÄ.
Yön piirin ympäröimä mies, jää löytämättä paluuties. Saat juosta itses uuvuksiin, ei aukee polku näkyviin.
Yön sumun saarroksessa on
sun taisteluskin toivoton:
et tiedä, minne iskisit
ja kenet taistoon vaatisit.
Et tohdi enää rakastaa,
sun täytyy kaipuus unohtaa.
Vain kaukaa läpi huurujen
soi naisten nauru vaimeten.
Yö vaippojansa tihentää, vain hetken päivä kimmeltää. Et pysty enää mihinkään, et enää edes itkemään.
JÄÄTYNYT.
Jäin pinnalle yksinäni uimaan;
jäävuori laivan upotti.
Käy navalta talvenhenki tuimaan.
Vain tuhtopuu on turvani.
On tyyni ja kylmä meri alla.
Yön haamut esiin liukuvat.
Ne kasvoni veteen painamalla
mun kohta tukehduttavat.
Jääseittejä syntyy ympärille.
Ne aamutuuleen särkyvät.
Ja pohjasta nousten näkyville
veen hirmut hiljaa väijyvät.