Löin pääni rajusti räystääseen, katon muistan allani jyrisseen —.
VIHREÄT SILMÄT.
Sun silmäs suolantuoksuvat ja merenvihreät sokeiksi suutelen!
Näin pohjaan niiden silmien: maat kaukaisimmat, oudoimmat, maat merivirtain kiertämät ja päivänpaahtamat.
Ja valtameren saaristoon näin paratiisin puhjenneen; sen aavaan rantahietikkoon toi aalto vaahdon särkyneen, ja tuuli päällä palmujen soi uuvuttaen, viihtäen.
Mut tulivuoren tuima suu sen saaren yli kumartuu ja sauhupatsaan suitsuttaa. Se kerran ilmaan ulvahtaa ja laavavirroin kiehuvin lyö kukkatarhat aaltoihin.
Siks' silmäs suolantuoksuvat ja merenvihreät sokeiksi, sokeiks' suutelen!
HAUTAPATSAS.
Mun kuoliaaksi purra sa uhkasit ja surra kuin koira ulvoen mun haudallani lumen peittämällä.
Vaan kuusi jalkaa vahva maa, mun arkkuani pusertaa, ja haudallani huutos on vain virvaliekki levoton. Ei liikuta se vainajaa.