Kapteeni ei ollut nähnyt sotalaivoja. Hän parhaillaan tietysti ihmetteli ulkomaailman rauhallisuutta, ja pian alkaisi leikin uudelleen. Hän pelkäsi, sen me tiesimme, ja paras oli takoa raudan ollessa kuumana. Sovimme pikaisesta rauhanteosta, ja minut, liukaskielisimpänä, lähetettiin sopimaan rauhanehdoista.
Pysähdyin varovaisen välimatkan päähän ja sain kapteenin ilmestymään venttiiliaukkoon. Selitin asian, viitoin käsilläni ja kehoitin heitä antautumaan. Ilmoitin kylmästi, että pistäisimme tulen hiilikaasuun alhaalla lastiruumassa ja takaisimme hänelle kymmenen meripenikulman uinnin Molokaille. Ellei hän nyt siinä ja siinä paikassa luovuttaisi kaikkia aseita, emme vastaisi seurauksista. Parempi oli antautua kuin mennä tuhansina paloina ilmaan.
Tämä oli kyllä vastoin kokouksessa saamiani ohjeita, mutta kapteenin pelästyneet kasvot pyyhkivät kaiken varovaisuuden mielestäni. Tunsin, että meillä oli kaikki valtit käsissämme, ja menettelin sen mukaan.
Kapteeni poistui sisälle neuvottelemaan. Kului puolituntinen, jonka ajan käytin rauhanvalmisteluihin. Juuri kun aioin toistaa uhkaukseni, avautui messin ovi selkoselälleen ja vapiseva messipoika tuli kannelle aseet sylissään. Olimme voittaneet; minulta pääsi voitonkiljahdus.
Kapteenin naama venähti pitkäksi luodessaan silmänsä kannelle. Miehet liikkuivat arkiaskareissaan, Albert paikkasi etupurjetta, Paksu-Bill oli ottanut isonmaston märssykorin työmaakseen, ja Rolf oli parin miehen kanssa köysiä selvittelemässä keulakannella. Kokki kolisteli astioitaan iloisena, ja vapaavahdin kuorsaus kuului perälle asti. Koko ihana maailma raikui kirvesmiehen moukariniskuista. Aurinko lämmitti suloisesti tätä näytelmää. Taivas oli yhtä sininen kuin ennenkin, meri vielä sinisempi. Halkaisijapuomin alla kisailivat bonitot ja delfiinit keskenään. Rauha oli palannut. Ihmekö oli, jos MacDonald oli kummissaan!
Minä talletin aseita Honoluluun asti. Rolfin tussari syötettiin haikaloille, ja yhteisessä kokouksessa päätettiin, että kaikki olemme puhtaita kuin pulmuset oikeuden edessä. Tuskin koskaan on ollut yksimielisempää joukkoa kuin "Elinorin" miehistö.
Herrat tunsivat sen nahassaan ja unohtivat kaiken. Saimme ulosmaksun säädetyssä järjestyksessä ja marssimme iloisina Waikikin rannoille rahoja tuhlaamaan.
Kapteeni MacDonald oli kerrankin saanut nenälleen. Olkoon kuitenkin hänen kunniakseen sanottu, että hän nieli lääkkeensä kuin mies.
MOOSES, LAIVASIKA
Tuuli puhalsi niin kovasti, että "Elvira A" oli monesti ottaa vettä sisäänsä tyynenpuoleiselta laidalta. Aallot nousivat vuorenkorkuisina molemmin puolin, ja usein korkeiden aaltojen välissä eivät purjeet saaneet tuulta — tai sitten sitä tuli molemmilta puolilta yhtäaikaa — ja pitivät sellaista ääntä niinkuin hornanhenget niitä olisivat repineet.