Kertomuksen sankaria tämä vähän liikutti. Hän oli töintuskin saanut aamiaisen valmiiksi ja istui nyt etuluukulla onnellisen tyhmä ilme kasvoillaan. Hänellä oli ollut runsaasti evästä mukana laivaan tullessaan. Eikö kapteeni halunnut?
Ei. Kapteeni halusi vain sitä, että kokki säilyttäisi ruhonsa "Amy Turnerin" parraspuiden välissä, muuten voisi sattua niin, että kokista tehtäisiin sianruokaa sopivassa tilaisuudessa. Ja se ei olisi helmien heittämistä sikojen eteen, vakuutti ukko Landen, joka harvoin oli vihoissaan, mutta jonka sanalle osattiin myöskin antaa tarpeellinen kunnioitus. Kokki tyytyi kohtaloonsa surumielisesti hymyillen. Nyt oli ihanuus jo lopussa, ennenkuin hän oli vielä ennättänyt alkaakaan. Oh, viina, mitä kepposia teetkään siivolle miehelle!
Tuli seuraava lauantai, tuli ihana sunnuntaiaamu, joka ainoastaan kokille oli ihana. Meille muille se muistutti elämän ihanuuksien katoavaisuutta, Montmartren höyryjen petollisuutta ja piparkakkujen päätäpyörryttävää musiikkia.
Aamu oli tosiaan ihana!
Tropiikin vihreät värit kuvastuivat laguunin tyyneen pintaan. Kaupunki ei ollut vielä herännyt, ja viidakon äänet kuuluivat selvästi kirkkaassa aamuilmassa. Vesi oli kristallia, joka sulki itseensä ihmeellisen väririkkauden. Alhaalla syvyydessä pidettiin varmaan markkinoita, sillä suureen leväkimppuun ui tuontuostakin kaloja ja toisesta päästä virtasi sama määrä ulos, aivan kuin kauppahallista, lihavat möhkäkala-mammat tekivät ostoksiaan, ja pienet solakat, salakkaa muistuttavat kalat pettivät heitä minkä ennättivät pilaantuneilla levillä ja itsestään kuolleilla äyriäisillä. Alhaalla oli eloa ja toimintaa, mutta sittenpä eivät kalat tunnekaan kupariseppiä muuten kuin kuparikoukuista. Sekin mahtaa sentään olla epämiellyttävä tuttavuus.
Niin, kokki oli nyt laivan hyvänä henkenä. Hän sovitti ärtyneet mielet ja valmisti tilanteeseen sopivan aamiaisen. Hänellä oli taas lampaannahka tiukasti hartioillaan.
Kohtalo järjestää kerrottavia tapauksia noin vain kädenkäänteessä. Se lähetti ukko Landenin maihin ja tarjosi kokille Jackin käden kautta puolen pulloa konjakkia. Tarjous otettiin kiitollisena vastaan, ja puolen tunnin kuluttua oli susi tullut esiin lampaannahan sisältä.
Iltapäivällä kuului komea molskahdus ja kokki katosi yli laidan. Teko oli harkittu, sillä vaatteet olivat kauniissa kasassa etuluukulla ja yksi keulakannen pelastusrenkaista oli poissa.
Kurkistimme laidan yli. Kokki pulikoi iloisena vedessä pelastusrengas kauniina kuin hyvän sikaarin vatsavyö hänen kainaloittensa alla. Kokki oli lähdössä maihin M. Prefektin sunnuntaipäivällisille.
Huusimme turhaan häntä takaisin. Hän viuhtoi käsillään ja jaloillaan vain kahta kauheammin ja lähestyi epäilyttävän nopeasti rantaa. Näyttämö täytyy siis siirtää sinne.