Joku aika asettumisen jälkeen Talvi-satamaan, näkyi peuroja ja metsäkanoja, ja muutamat niistä ammuttiinkin; mutta ennen Lokakuun loppua nämä ja enimmät muut eläimet muuttivat pois saaresta, niin että ainoastaan sudet ja ketut jäivät laivoille seuraksi, kunnes vihdoin nämäkin eläimet kylmimmällä talvis-aialla katosivat tykkönään. Lokak. 1 p. nähtiin iso jää-karhu, joka ajoi kapteini Sabine'n palvelijaa takaa. Sitä tervehdittiin useilla luodeilla, mutta ei osattu kuoliaaksi ampua. Myöhemmin ei sitä eikä muuta karhua nähty koko talvis-aikana. Lokak. 10 p. oli nähty metsänriistaa laivojen lähisyydessä, ja joukko miehiä lähetettiin niitä ajamaan. Myöhään illalla palattiin saaliin kanssa, mutta yksi Griper'in miehistä kaivattiin. Vaikka yö oli pimeä, löyttiin hän kuitenkin, juuri kun näännyksissä oli langennut jyrkästä kinoksesta alas ja alkoi uupua siihen tylsään hermottomuuteen, joka, jos se vallan saapi, aina tuottaa kuoleman. Hän oli huolimattomuudesta lähtenyt lapasitta ulos, pyssy kädessä, ja sormet olivat kohmettuneet siihen muotoon, jolla olivat pyssyä pidelleet. Mies kohta jätettiin lääkärien holhottavaksi, mutta kädestä oli kolme sormea jo ennättäneet niin paleltua, että ne täytyi pois leikata. Kuinka pakkanen vaikuttaa jähmistystä sekä ihmisen ruumiisen että sielunkin voimiin, nähtiin selvästi ei ainoastaan tässä miehessä vaan kahdessa muussakin, jotka jotenkin myöhään olivat laivoihin palanneet ja vaadittiin tekemään selvää tuosta yhdestä, joka vielä oli poissa. Komentaja Parry sanoo: "Kun käskin heidät kajuuttiini, iskivät silmänsä huimasti ja puhuivat niin sekaisin ja vaikeasti, ett'ei ollut mahdollista saada heiltä järjellistä vastausta mihinkään kysymykseen. Mutta oltuansa vähäsen aikaa laivassa, alkoivat toipua hurmiostaan, sitä myöden kuin veren-kulku tuli entiselleen, ja vasta silloin saattoi jokainen helposti huomata, ett'eivät olleet juopuneet. Niille, jotka paljon ovat olleet kylmissä maissa, tämä seikka ei taida olla mitään uutta; mutta en saata olla uskomatta (ja siinä tarkoituksessa siitä puhunkin), että moni mies lienee tullut rangaistuksi juopumuksesta, vaikka hän todesta on ollut ainoastaan pakkasen kontassa; sillä minä olen useinkin nähnyt miehiäni semmoisessa päihtymyksen tilassa, minkä olisin epäilemättä päättänyt viinan vaikuttamaksi, ellen olisi ollut varsin varma, ett'ei heillä Melville-saaressa ollut mahdollista tilaisuutta saamaan mitään väkevämpää kuin lumi-vettä". — Muutoin tämä yllä-mainittu tapaus osoitti tarpeelliseksi ryhtyä varo-keinoihin, jotka estäisi miesten eksymistä pimeään ja pyryyn. Kaikki väet lähiseuduilla varustettiin sormi-viitoilla, jotka osoittivat laivoille päin. Jos lumituiskun ohessa sattui tavaton pakkanen, ei päästetty ketään laivojen asema-paikoista, ja laivat yhdistettiin köydellä, joka oli johteena toisesta toiseen. Parry'n vakuutus oli, ett'ei yksikään ihminen voisi hengissä pysyä, joka semmoiseen ilmaan jäisi ainoaksi tunniksi.
Lokakuun lopussa oli auringosta vielä niin paljon apua, että kapteini Parry'n kajuutissa, jonka akkunat olivat päivää kohden, nähtiin kynttilättä lukea ja kirjoittaa kello puoli kymmenestä puoli kolmeen. Ilma pidettiin lauhkeana, kun Fahrenheitin lämpömittari osoitti 0 (s.t.s. 32° Farenheit'iä eli 18° Celsius'ta veden jäätymystä alempana[4]); sillä ihmisten ruumiit mukaantuivat niin helposti ilma-alaan, että ne, kestettyänsä jonkun päivän -15° tai -20° Fahrenheitiä (s.o. -26° tai -29° Celsius'ta), tunsivat oikein ihanaksi, kun lämpömittari sen verran nousi.
Kylmän voima ja vaikutus havaittiin merkittävällä tavalla, kun metallia koskettiin paljaalla iholla; siitä oli sama tunto, kuin jos olisi tuli-kuumaa koskettu ja iho kohta lähti koskevasta jäsenestä. Oli siis tarpeellinen käyttää suurta varovaisuutta, pidellessä sekstanteja ja muita tiede-aseita, olletikkin kiikarien silmä-osat, jotka tuimasti polttivat ihoa, jos ne saivat kasvoihin koskea; mutta tämä asia helposti autettiin, päällystämällä niitä hienolla nahalla. Toinenkin kylmän vaikutus tiede-aseisin alkoi tähän aikaan tulla havaittavaksi. Kun ikinä joku ase, joka oli ulko-ilmassa ollut niin kauan, että kylmä oli siihen ennättänyt mennä, äkisti taas tuotiin alas kajuutteihin, niin höyry oietis sakeuntui sen ympäri, niin että se näytti suitsevan ja lasien päälle asettui melkein samassa tuokiossa jää-verho, jonka poistaminen vaati suurta varovaisuutta, ett'ei laseille vikaa tulisi. Jos kynttilä asetettiin aseen likelle erääsen suuntaan katsojan suhteen, nähtiin suuri joukko hentoja lumi-okaita säihkyvän noin parin, kolmen tuuman päässä aseesta, ja nämä arvattavasti syntyivät siitä, kun höyryt yht'äkkiä muuttuivat jääksi aseen levittämässä kylmässä.
Marrask. 4 p. aurinko katosi ja oli vasta Helmik. 8 p. taas odotettava näkyviin, oltuansa kuusi-kymmenettä päivää taivaan-rannan alla. Tähdet nyt alkoivat näkyä päivä-sydännäkin. Mutta ei kuitenkaan pimeimmälläkään sydän-talvella päivä ollut niin hämmentynyt yöhön, ett'ei jokainen uusi päivä olisi puolipäivän aikana eroitettu hyvin huomattavalla puhteella, joka ainakin teki seudun niin näköiseksi, että mukavasti voitiin kulkea ulkona noin pari tuntia. Jos ilma oli selkeä, nähtiin tunnin aikaa ennen ja jälkeen puolipäivän eteläisellä taivaan-rannalla ihana kaari heleän-punaista valoa. Muutoinkin lumen kirkkaus ja toisinaan sen lisäksi kaunis kuutama poistivat synkeyden. Joskus välkkyväiset revon-tulet kirkastivat taivaan kantta sanomattoman loistavilla väreillä, keltasella, purppuralla ja oransilla, osoittaen näytelmän, jonka juhlallista ihanuutta ei eteläisillä mailla voida aavistaa.
Erinomaisella huolella valvottiin, ett'ei väestö tällä pimeällä aralta jäisi työttömäksi, ja tämä onnistuikin niin hyvin, että miehet valittivat heille ei jääneen aikaa vaatteitansa korjaamaan. Millä tavalla aika näin saatiin kulumaan, ansaitsee muutamilla sanoilla erittäin mainita.
Upsierit ja neljännys-miehet jaettiin neljään yö-vartiaan ja olivat vuoroonsa valveilla, niinkuin merellä ainakin, sill'aikaa kun muu väestö sai nukkua levollansa. Miehet nousivat 15 min. ennen kuutta ja molemmat kannet kuurattiin kivillä ja kuumalla hiedalla kello kahdeksaan, jolloin sekä miehet että upsierit menivät suurukselle. Nyt annettiin miehille kolme neljännestä tuntia, jona saivat valmistaita tarkastukseen, ja kello vähän yli yhdeksän kokoontuivat kannen päälle, jolloin tarkasti tutkittiin jokaisen puhtautta ja hänen vaatteuksensa lämpimyyttä ja laitaa yleensä. Kun upsierien kertomukset tästä asiasta olivat annetut komentajalle, meni tämä itse tutkimaan väen asuntoa ja makuu-sioja. Missä joku kosteus näkyi tai jäätä oli yön kuluessa syntynyt, se laitettiin pois ja tuo lämmin ilma-torvi siirrettiin sille kohdalle, kunnes kosteus kuivui. Enintä vastusta antoivat makuu-siat, jotka olivat lähinnä laivan kylkiä, missä melkein aina kokoontui kosteutta ja jäätä. Niitä harvoja, jotka sattuivat sairaina olemaan, käytiin myöskin katselemassa ja lääkärin kanssa neuvoteltiin, kuinka kuivuus ja lämmin sekä kaikkinainen hyvä olo pidettäisiin voimassa. Tästäpä komentaja palasi yliselle kannelle ja tarkasteli nyt itsekin miehiä. Sen jälkeen ne päästettiin ulos rannikolla käymään puolipäivään, jolloin palasivat murkinalle. Mutta jos ilma oli liian tuima ulko-oloon, täytyi heidän liikuntoa varten juosta laivan-kannen päällä, pitäen tasaista polkua eräiden urkujen mukaan taikka oman laulamisensa jälkeen. Miesten joukossa olivat muutamat harvat, joiden mieli ei aluksi olisi tehnyt senlaista säännöllistä liikuntoa; mutta havaittuaan, että siitä ei ollut pääsemistä, he pian ymmärsivät sen tarpeellisuutta terveydelle ja ottivat sen leikilliseksi huvitukseksi.
Myöskin upsierit, jotka söivät murkinansa kello kaksi, kuleksivat tavallisesti pari tuntia rannikolla, jollei ankara pyry tai kirpeä tuuli heitä siitä estänyt. Tarpeellinen oli kuitenkin pysyä jokseenkin ahtaassa piirikunnassa, ett'ei joku äkillinen pyry-ilma estäisi heitä palaamasta. Näkö-alan synkkä yhtäläisyys, kaikki lumen peittämänä ja hengetönnä, synnytti melkein alakuloisuutta, ja monestikin saattoi huomaamatta ajatus puikahtaa kotimaan seuduille, missä tiettiin vilkkaan elämän riehuvan täydessä voimassaan. Tässäpä ainoa lohdullinen esine, joka kohtasi katsojan silmää, oli laivoista nouseva savu, joka todisti elävien olentojen läsnä-oloa; ja se kuoleman hiljaisuus, joka yli-ympäri vallitsi, elähytettiin ainoastaan tuolloin tällöin ihmis-äänien kaikunalla, joka kylmässä ilmassa kuului paljoa kauemmas kuin tavallisesti.
Ehtoo-päivällä pantiin miehet tavallisesti tekemään purje-nuoria. Kello puolivälissä kuusi lopetettin työn-teko ja yhtäläinen tarkastus kuin aamullakin tapahtui miesten ja heidän makuu-siojensa suhteen. Nyt miehet päästettiin ehtoolliselle ja upsierit menivät teellensä. Sitten väki sai huvitella itseänsä millä tahtoivat, muutamilla peleillä, laululla ja tanssilla kello yhdeksään asti, jolloin levolle mentiin ja lamput sammutettiin. Palon varaksi kävivät joka puolitunnin päästä yöllä neljännysmiehet tarkastamassa alista kantta, ja laivojen vieressä pidettiin aina aventoja sulana, jos sattuisi senlainen kauhea tapaus. Upsierien iltakausi kului enimmästi lukemalla ja kirjoittamalla, jonka lisäksi joskus tuli joku shakki-peli taikka viulun ja huilun soitanto kello puoliväliin yksitoista, johon aikaan maata pantiin.
Näin elettiin tavallisesti viikon kuusi arki-päivää. Joka pyhä pidettiin kummassakin laivassa jumalan-palvelus ja luettiin saarna. Rukous, joka tavallisesti merellä luetaan, oli sovitettu nykyisten asianhaarain mukaan, kiitoksella siitä hyvästä onnesta, joka oli Korkeimmalta sallittu, ja anomuksella, että Hän vastakin antaisi suojeluksensa. Se hartaus, jolla koko väki noudatti näitä uskon velvollisuuksia, antoi hyvän todistuksen heidän jumalisuudestaan ja vaikutti paljonkin siihen hyvään ja säännölliseen käytökseen, joka heitä melkein jok'ainoata koko aian kaunisti.
Joulu-päivä, joka on Englantilaisten rakkain juhla, vietettiin niin iloisesti, kun tila saattoi sallia. Jumalanpalveluksen jälkeen, syötiin jouluateria ja miehille lisäksi annettiin punssia ("grog"), että saisivat juoda kotona-olevaisten ystäväinsä muistoksi. "Se on miesten kunniaksi mainittava", sanoo Parry, "että kaikki kävi siivosti vastoin merimiesten liian usein huomattua tapaa". Upsierit viettivät jouluriemunsa yhdessä, melkein samalla lailla kuin kotimaassa. Kappale Englantilaista paisti-härkää ("roast beef"), joka oli joulu-aterian herkkuna, oli laivassa ollut tuoreena säilytetty viime Toukokuusta saakka; sillä ilman kylmyys oli koko kesänkin aikana estänyt sen pahenemasta.