Selvästi tästä näkyy, että Jornandes on Skandian saaresta saanut runsaampia ja osaksi tarkempiakin tietoja kuin kenkään hänen edellisistään; mutta silminnähtävä kuitenkin on, että useat hänen nimistään ovat julmasti vääristeltyjä, jonka ohessa hänen kertomus-tapansa sekavaisuus tekee mahdottomaksi arvata kunkin kansan oikeata asemaa; Että Adogit-kansa on Lappalaiset, sopii kuitenkin arvata; mutta mitä Krefennat (Refennat, Skrerofennat) lienevät, joko nekin Lappalaisia, vai muuta Suomen-sukuista kansaa, ei ole helppo päättää. Heidän maansa, jossa paljon soita (paludes) näkyy olleen, käypi ajatella ulottuneeksi nykyiseen Suomenmaahankin. Etelässä taas merkitsee nimi Finnaithæ selvästi Finnhed'in paikkakunnan asukkaat Smolannissa (Skandinavian sagoissa: Finneidhi; Saxonin tykönä Finnia, asukkaat: Finnenses). Mutta josko "Finni mitissimi" lienee ainoastaan toisinto samasta nimestä, vai todellakin merkinnee jotakuta Suomen-sukuista jäänöstä, en uskalla ratkaista. "Viniviloth" vihdoin katsoo Zeuss väännökseksi nimestä: Kvænir, Kainulaiset;[321] mutta semmoiseen selitykseen ei kukaan muu uskaltane suostua.
Selvempiä, vaikk'ei niin monituisia, tietoja antaa samalta aialta Prokopio, joka sanoo ne saaneensa semmoisilta, mitkä muka itse ovat Thulessa, s.o. Skandinaviassa, käyneet.[322] Tämä saari on hänestä kymmenen kertaa isompi Britanniaa, isommalta osaltansa asumaton; kuitenkin on asutussa osassa 13 kansakuntaa, kullakin kansalla kuninkaansa. Näistä kansoista hän ei kuitenkaan nimitä kuin kaksi: Gautit (Γαυτοί) ja Skrithifinit (Σκριθίφινοι) ja jälkimäisistä hän antaa seuraavan huvittavaisen kertomuksen:
"Niistä kansoista, jotka Thulessa asuvat, on yksi ainoa, nimeltä Skrithifinit, jotka elävät petojen tavalla; sillä eivätpä pukeu vaatteisin, eivätkä kenkiä kanna, eivätkä viiniä juo, eikä ole heillä mitään syötävää maasta, koska eivät maata viljele, eikä heidän vaimonsa te'e mitään käsityötä, vaan miehet ja vaimot alinomaa vain harjoittavat metsänkäyntiä. Sillä petoja ja muita eläimiä on heillä suuri paljous avaroissa metsissä, joita siellä paljon on, ja korkeilla vuorilla, ja pedoista, joita pyytävät, käyttävät aina lihat ruuakseen, mutta nahat pukuimeksi, koska heillä ei ole liinaa [kankaita] eikä millä neuloa, vaan sitovat petojen jänteillä nahat kokoon toisiinsa ja verhoovat sillä tavoin koko ruumiin. Eivät myöskään imetä lapsiansa samalla tapaa kuin muut ihmiset, sillä Skrithifinien lapset eivät syö vaimojen maitoa, eivätkä ime äitiensä rintoja, vaan syötetään ainoastaan pyydettyjen petojen ytimellä. Niin pian siis kun vaimo on synnyttänyt, hän kapaloitsee sikiönsä nahkoihin, ripustaa sen heti johonkuhun puuhun, panee sille suuhun ydintä, ja lähtee oietis metsää käymään; sillä tämä toimi on heillä miesten kanssa yhteisenä".[323]
Tähän Prokopio lisäilee, että muut Thulen asukkaat eivät paljon eriä maista ihmisistä, josta emme kaitenkaan voi päättää, että kaikki maat 12 kansaa kuuluivat Germanilaiseen sukuun, vaikka eivät eläneet samalla tavalla kuin mainitut raakalaiset. Skrithifinien nimestä taas saamme paremman selityksen Longobardien historioitsijalta, Paullo Diakonolta, joka eli lopulla 8:tta vuosisataa ja myöskin on Skandinaviassa käyneiltä saanut tietonsa.[324] Hänen juttunsa Skritobineista (Scritobini) — näin se nimi hänellä kirjoitetaan — on seuraava:
"Germanian perimmäisillä rajoilla, itse valtameren rannassa, näkyy korkean kallion alla luola, jossa seitsemän miestä (ei tietoa mistä aiasta) nukkuvat pitkällistä unta" — - Ulkomuodosta arvaten muka näyttävät olevan Romalaisia ja luultavasti Kristityitä, jotka kentiesi kerrankin tulevat saarnaamaan lunastuksen oppia näille kansoille. — "Lähellä tätä paikkaa elää niinkutsuttu Skritobinien kansa, jotka eivät kesänkään aikana lunta puutu, eivätkä, — he kun itse ovat petojen kaltaisia, — syökkään muuta kuin raakaa metsän-eläinten lihaa; joidenka karvaisista nahoista he pukuimensakin sovittelevat. Näiden nimi johtauupi barbarilaisen kielen mukaan hyppäämisestä [hiihtämisestä]; sillä hyppäämällä [hiihtämällä] ajavat metsän-otuksia takaa, käyttäen jollakin eri taidolla erästä kaaren muotoon köyristettyä puuta [s.t.s. suksea]. Näiden tykönä on eläin, ei täydellisesti saksan-hirven näköinen, jonka karvaisesta vuodasta olen nähnyt tunika'n-muotoisen, polvillen ulottuvan vaatteen, semmoisen kuin mainitut Skritobinit, kuten kerrottiin, kantavat".[325]
Tästä kertomuksesta tunnemme helposti Lappalaiset peuroinensa, ja nimitys: Skritobinit eli Prokopion mukaan Skrithifinit todistetaan tulevan hiihtämisestä, Skandinavian muinais-kielessä ("lingua barbara"): Skridha, merkiten siis: Hiihto-Finnit. Useat seikat todistavat, kuinka lavealla tämä nimi oli tunnettu Germanisten seassa. Prokopio oli arvattavasti sen kuullut Göthiläisiltä, Paullo Diakono taas Longobardeilta, ja eräässä Anglosaksilaisessa laulussa samoilta aioilta sitä myöskin mainitaan (Skridefinn).[326] Samaa nimeä käyttävät myöhemmin sekä kuningas Alfred, — joka Svealaisten pohjois-puolelle asettaa erämaiden taa Kainunmaan (Cvenland), luoteis-puolelle taas Skridefinnit (Scride-Finnas) ja länsipuolelle Norjalaiset[327] —, että myöskin Saxoni (Skricfinni)[328] ja Adam Bremeniläinen (Scritefinni);[329] ja molemmat viime-mainitut puhuvat heidän hiihtämisestään. Mutta jo Othar[330] oli nimittänyt heidät paljaastansa Finneiksi (Finnas), ja nimi "Skrid-finnit" (jota kentiesi Jornandeenkin Krefennat eli Skrerofennat tarkoitti) hävisi vähitellen.
Vielä toisessa muodossa näyttää Finnien nimi meitä kohtaavan, jo kansain-vaelluksen aikaan. Nimetön Ravennalainen, jonka elämän-aikaa ei käy tarkoin määrätä,kertoo Göthiläisen Aithanaritin mukaan (6:nnelta vuosisadalta) seuraavaa:
"Skythian vieressä, valtameren rannalla, asetetaan niinkutsuttu Rerefennien ja Sirdifennien maa, jonka maan ihmiset, kuten Aithanarit, Göthiläisten Filosofi, sanoo, asuvat vuorten kallioilla ja elävät niin miehet kuin vaimotkin metsänkäynnillä, eivätkä ollenkaan tunne ruoanlaitoksia eikä viiniä. Ja tämä maa pidetään kaikkia muita kylmempänä".[331] — Näiden kansain asema selitetään olevan Euroopan äärellä Tanskalaisten ja Slavilaisten välillä [332] ja nimet kirjoitetaan: Rerefenit, Rerefennit, Rerefrenit, Rereferit, Sirdifenit, Sisdefennit, Skerdifennit, Skirdifrinit.
Siishän taas samaa kansaa ja osaksi samaa nimeäkin; sillä Sirdifennit eli Skirdifennit ei ole muuta kuin äsken-puhutat Hiihto-Finnit. Vaikeampi on sanoa, mitä syntyä nimi Rerefennit lienee. Luultavinta on, että sekin on ainoastaan pilatta muoto Skrid-finnien nimestä ja että Ravennalainen, epäillen kumpika muoto oikea oli, on pannat molemmat vieretysten. Thunmann'in ja Zeuss'in arvelu, että on lukeminen: "Terefennit", joka merkitsisi muka samaa kuin Otharin Terfinna (Turjan Lappalaiset Lapin saarennossa Kantalahden seuduilla), on tosiaan liian uskalias.[333]
Mutta näistä Finniläisistä, jotka vielä isommalta osalta lienevät jäänöksiä Euroopan muinois-väestöstä, palatkaamme vielä kerta Itäiseen Eurooppaan, missä jo alkaa ilmaantua uusia Suomen-sukuisia siirtokuntia. Tällä Skythalaisella alalla kesti melkein alituisia kansanvaelluksia ja yhä uusia nimiä oli Herodoton aikojen jälkeen ilmaantunut. Jo edellisessä olen maininnut etevimmät näistä uusista tulijoista: Bastarnat, Roxolanit, Alanit, Aorsit ja Sirakit, ja näiden lukuun voisin Ptolemaion maatieteestä lisätä joukon ennen ja jälkeenpäin tuntemattomia nimiä,[334] jos olisi vähintäkään toivoa saada ne jollakin tavalla selitetyiksi ja niiden kautta jotakin selkoa aineelleni. Ainakin on mainitsemista, että Ptolemaio tuntee näiden seutujen maatieteelliset seikat paljoa tarkemmin, kuin hänen edellänsä ja jälkeensä oli tavallista. Kaspian-meren hän tietää umpinaiseksi, ja on ensimäinen joka selvästi tuntee Wolga-virran, antaen sille nimen Raa.[335] Jos totta on, että vielä meidän-aikaisetkin Mordvalaiset antavat Wolgalle nimen: Rhau,[336] se asia antaisi arvata, että ne kansat, jotka Ptolemaion aikana asuivat WoIgan varsilla, olivat Suomen-sukua. Mutta hänen mainitsemansa nimet niiltä seuduin: Suardenit, Khainidit, Matērit j.n.e. eivät siedä mitään selitystä.