Muutamia vuosikymmeniä Ptolemaion jälkeen eli alussa 3:tta vuosisataa siirtyy Germanilaisia kansoja Itämeren rannikolta etelään, ja etevin niistä, Göthiläinen kansakunta eli Gothit, perii Skythaen entisen alan pohjoispuolella Mustaa merta, josta leviävät aliselle Tonavalle ja hirveästi ryöstäen retkeilevät Roman alueesen. Niinkuin raa'at kansakunnat ainakin, milloin ei joku mahtava käsi niitä ko'ossa pidä, olivat Göthiläisetkin jaetut itsenäisiin heimokuntiin, joista etevimmät, Tervingit ja Greutungit, myöhemmin tunnetaan nimillä: Länsi- ja Itä-göthiläiset. Heidän alueensa ulottui Tanaille asti, jonka toisella puolella Alanit olivat heidän itäiset naapurinsa. Loppupuolella 4:ttä vuosisataa vähää ennen Hunnien tuloa, oli Greutungien valta heidän mahtavan kuninkaansa Hermanarikin hallitessa levinnyt avaralle luoteesen ja pohjaan, niin että Jornandeen kertomuksen mukaan koko Skythia Itämerelle saakka seisoi tämän valtiaan kuuliaisuudessa.[337] Niiden kansain seassa, jotka Hermanarik oli valloittanut, luettelee Jornandes historiassaan Göthiläisten teoista joukon uusia nimiä, joissa helposti eroitamme muutamat Suomen-sukuisetkin, vaikka Jornandeen epävakainen kirjoitus-tapa ja julmasti turmeltunut teksti tekee enimmän osan mahdottomaksi selittää. Asian tärkeys vaatii meitä vähäistä tarkemmin tutkimaan näitä nimiä niiden toisintojen mukaan, jotka Zeuss tuopi esiin neljästä eri käsikirjoituksesta.[338]

Paitsi Gothit ja Skythat, joiden nimien merkitystä en enää tarvitse selitellä, tapaamme tässä ensi kerran nimen: Tshud; sillä tuskin lienee epäilemistäkään, että Jornandeen Thiudi tarkoittaa tuota samaa sanaa, jolla Venäläiset aina ovat nimittäneet Suomen-sukuisia kansoja. Seuraava sana: Inaunxis on selitetty milloin milläkin tavalla. Schafarik, joka omin-luvin lukee: Inaunxes, ja sitten korjaamalla saapi: Jacuinxes, luulee tässä tarkoitettavan Jazvingeja, ja myöskin Zeuss tulee samaan päätökseen.[339] Tämmöinen arvelu, joka itsessään on kokonaan mielivaltainen, kohtaa senkin vastuksen, että jos Jornandes on seurannut edes jotakin järjestystä luettelossaan, hän ei ole voinut asettaa Jazwingeja keskelle Suomen-sukuisia kansoja; sillä, niinkuin kohta saamme nähdä, ovat seuraavatkin nimet sitä laatua. Enemmän tarkastusta ansaitsee tavallisten painosten käyttämä: "Thiudos in Aunxis", joka suomennettuna tuskin voi muuta olla kuin: Tshudit Aunuksessa. Tosin on vaikea sanoa, kuinka vanha on nimi Aunus, joka nykyänsä lääninä käsittää kaikki Äänisjärven (Oniega'n) ympäristöt ja lännessä ulottuu Laatokan itä-rannalle. Mutta merkittävä kohta on, että juuri tällä alalla, olletikkin pitkin Äänisen lounaista rantaa, tavataan vielä nyky-aikoina eräs Suomen heimokunta, jollen Venäläiset nimen-omaan antavat nimityksen: Tshud. Että nämä Aunuksen Tshudit tulevat Hämäläisiin ja että koko Hämeen lahko kerran asui näillä seuduin, on Sjögren ensinnä osoittanut.[340] Jos nyt tulemme näkemään, että seuraavatkin Jornandeen mainitsemat nimet viittaavat samoille tienoille, ei tämä ehdottelemani suomennos: "Tshudit Aunuksessa", näyttäne ylen uskaliaalta.

Järjestyksessä seuraa: "Vasinabroncas", eli, jos kahtena sanana luetaan, ensin: "Vasina." Jo Schlözer ja hänen mukaansa muut ovat tässä nimessä keksineet sen Suomen-sukuisen heimokunnan, minkä Nestorin kronika nimittää Ves ja asettaa Suomen-sukuiseksi Walgetjärven viereen.[341] Sjögren arvelee, että nämä Vessit kentiesi olivat jotakin Hämeen haaraa.[342] Kuinka lieneekään, on vaikea tietää; sillä kansa ja sen nimi on jo aikaa hävinnyt. Mutta todennäköistä ainakin on, että Jornandes on tätä kansaa tarkoittanut. Mitä taas "Broncas" eli "Bovoncas" merkinnee, on ihan mahdotonta selittää; sillä että olisi ymmärrettävä Beormas, Biarmalaiset, Permalaiset, niinkuin Schafarik arvelee, on tosin neuvottomuudessa neuvo, mutta tutkijalle kelvoton.

Sitä vastoin on ihan selvä, että Jornandeen "Merens" ja "Mordens" ovat samaa kuin Nestorin Merja ja Mordva, molemmat Suomen-sukuisia.[343] Merit eli Merjalaiset, joiden nimi jo on tykkönänsä hävinnyt, asuivat Vessien lähisyydessä ja arvataan olleen joku haaraus Tsheremisseistä, joiden oma kansallinen nimi on Mari.[344] Mordvalaiset taas pysyvät jotenkin vahvana kansakuntana meidän aikoihin asti itäpuolella Okaa, ja mainitaan tuon-tuostakin ei ainoastaan Venäjän kronikoissa, vaan myös Byzantiolaisissa ja länsi-maisissa lähteissä. Konstantino Porphyrogenito (10:nnellä vuosis.) asettaa Mordian maan 10 päivämatkaa Patzinakien alueesta,[345] ja myöskin Rubruk'in "Moxes" (Mokshalaiset) ja "Merdas" eli "Merdinis",[346] Piano Carpini'n "Morduani",[347] Marko Polo'n "Mordui", ovat nykyisten Mordvalaisten asemilla. Näistä tiheistä maineista näkyy selvästi, että Mordvalaiset ovat olleet hyvinkin lukusaa kansaa; mutta milloinka näille asuinsioille tulivat, ei käy varmasti päättää. Olen jo maininnut, että on katsottu samaksi Mordvan kansaksi ne Aorsit, joista Straboni ja muut puhuvat. Tämä luulo ei ole luuloa parempi, vaikkapa hyvin todennäköinen. Sitä vastoin pidän epäilemättömänä, että Jornandeen "Mordens" eli Mordit ovat Mordvalaiset, jotka siis jo ainakin 4:nnellä vuosisadalla ovat siaantuneet nykyisille asemilleen.

Kaikki nimet, jotka tästä seuraavat Jornandeen luettelossa, ovat joko tuntemattomien kansanlahkojen taikka niin vääristeltyjä oikeasta muodostaan, ett'ei niiden jäljille ole pääsemistä. Sanassa "Remniscans" eli "Imniscaris" on tosin tahdottu keksiä Tsheremissien nimi, mutta semmoisen arvelun pohjattomuutta havaitaan jo ensi silmäyksellä. Muihin sanoihin ei ole tietääkseni selitystä yritettykään. Mahdollista on, että nämä nimet tarkoittavat Itämeren puolisia, Slavilaisia, Germanilaisia, kentiesi Skandinavilaisiakin kansoja, jotka muka olisivat Hermanarikin kuuliaisuudessa olleet. Ainakaan ei yksi ainoa käy Suomen-sukuun sioitella.

Mutta ne neljä Suomen-sukuista nimeä, mitkä jo keksimme, antavat meille sen arvollisen tiedon, että Suomalaiset kansat jo lopulla 4:ttä vuosisataa olivat sioitetut jotenkin samaan järjestykseen ja samoille asuin-paikoille kuin Nestorin aikana, lopulla 11:ttä vuosisataa; sillä hänkin luettelee: "Tshudit ja kaikki nuo kansakunnat: Merja, Muroma, Ves, Mordva" j.n.e. Jornandeen tiedot eivät tosin mainitse kuin kahta haaraa Suomen-sukua, nimittäin Suomalaisen ja Wolgalaisen; mutta epäilemätöntä on, että näiden koillisella ja itäisellä kyljellä istui yhdessä jaksossa Permalaisia ja Ugrilaisia lahkoja kahden puolen Urali-vuorta. Näiden seutujen oloista ja liikkeistä tähän aikaan ei anna mikään historia selitystä; ainoastaan yksi teko-asia astuu silmiin. Läntinen osa Suomen-sukua on jo asettunut ja pysyy nyt vuosisatoja alallansa. Itäinen osa sitä vastoin kuohuu levottomassa liikkeen-hankkeessa ja alkaa jo kohta juoksuttaa tulvansa lounaan päin. Tie käypi Länsi-suomalaisten ohitse ja etelä-puolella, ja nämä siis jäävät, ei tosin kokonansa, mutta kuitenkin isommaksi osaksi seisomaan ulkona pyörteestä. Mutta tulva on yhtähyvin kyllä voimallinen järistyttämään Eurooppaa läntisiin ääriin saakka. Se aikakausi mikä nyt seuraa, Suuren kansain-vaelluksen aikakausi, on muutamassa katsannossa Suomen-suvnn voimallisin, — ainoa kerta, jolloin tämä suku on suorastaan vaikuttanut maailman tapauksiin. Katson siis tarpeelliseksi ottaa nämä seikat laveampaan tutkimukseen, tarkastaen seuraavissa luvuissa sen kansan oloja, joka tämän Suomen-sukuisen liikkeen johdatti ja alkuun pani.

VI.

Hunnien syntyperästä ja sukulaisuudesta.

Olemme tähän asti hakeneet Suomen-suvun jälkiä historian pimeimmillä aloilla, milloin Iranin ja Kaksoisvirran riutuvissa muistomerkeissä, milloin Euroopan muinais-taruissa tai niissä vaillinaisissa kertomuksissa, joita Kreikkalaiset ja Romalaiset ovat antaneet pohjaisista ja koillisista seuduista. Tämmöinen löytö-matka, historiallisen maailman ja historiallisten aikakausien äärimmäisillä rajoilla, ei ole ollut ilahuttavainen. Aina ja joka paikassa, missä valosat aukeat loppuvat ja hämärä alkaa, olemme nähneet vilahduksen, mutta ei paljon muuta kuin vilahduksen, tästä suuresta Suomen-suvusta, joka on näyttänyt tuomituksi pysymään iäti vaipuneena synkkään pimeyteen.[348] Mutta vihdoinpa senkin aika on tullut pyrkiä päivän-rinteille, ja Hunnilais-nimellä se jonkun aikaa täyttää maailman hämmästyksellä. Tämä tapaus, joka tekee uuden aikakauden maailman historiassa, osoittaa myöskin käännöksen itse Suomen-suvun elämässä. Se Suomensukuinen alku-väestö, joka näyttää ennen Arjalaisten tuloa täyttäneen isomman tai vähemmän osan Euroopasta, oli nyt joko hämmentynyt ja hävinnyt taikka joutunut ahtaalle voimakkaampien Arjalaisten väliin. Ne Suomen-sukuiset kansat taas, jotka ennen muinoin olivat mahtiansa harjoittaneet sivistyksen vanhimmilla koti-seuduilla, olivat jo pari tuhatta ajastaikaa pysyneet Turanin pimeissä piiloissa ja näyttivät vajonneen tylsään, auttamattomaan raakuuteen. Mutta vihdoinpa joku uusi voima heidät taas liikkeelle panee, ja nytpä Suomen-suku, eli oikeastaan sen itäinen osakunta, niinkuin mahtava tulva lähettää laineen toisensa perästä länttä kohden, valloittaaksensa sian Arjalaisessa Euroopassa. Tämä tulva kestää vähintäkin viisi vuosisataa, ja sen ensimäinen laine on Hunnien tulo v. 375 j.Kr.

Mistä nämä Hunnit tulivat ja mitä kansaa oikeastansa olivat? Tämä asia ei ole varsin selvä ja onkin eri tavalla tahdottu ratkaista. Koetan asettaa teko-asiat rinnatusten ja niistä tehdä päätökseni.