[113] Herod. IV 62.
[114] Herod. IV 74.
[115] Niebuhr, Kleine Hist. Schriften, Bonn 1828, I, siv. 301.
[116] Ukert, Geogr. der Griech. u. Röm. III n, sivv. 274-277. Hän osoittaa, että Mongolit eivät millään ole paksuja ja pnhlakoita, ja että Kreikkalaiset ja Romalaiset eivät sano Skythaen muotoa ja kasvoja erinomaisen rumiksi, kuten kohta Hunnien ilmaantuessa tiesivät näistä jutella, y.m.
[117] Ks. K. Neumann, Die Hellenen im Skythenlande, I, Berlin 1855.
[118] Ks. A. Schiefner, Sprachliche Bedenken gegen das Mongolenthum der Skythen (Bulletin de la classe des Sciences Hist. de l'Académie de S:t Pétersbourg, XXIX N:o 13, Fevr. 1856.)
[119] Ks. K. Fr. Neumann, Die Völker des Sydlichen Russlands, 2:te Auflage, Lpzg 1855, siv. 12.
[120] Ks. Jules Oppert, Rapport sur une mission en Angleterre, sivv. 14, 15: οίύρ-πατα (mies-tappaja) muka medoskythalaisesta ruhir "homme", bat "tuer"; άριμα (yksi) = ghar "un", ("c'est avec la particle immas ajoutée au numéral qui se rencontre bien sonvent gharimmas"); άπία (maa-jumala) = api "dieu"; Παηαϊος (Ylinen jumala) = apapi "dieu des dieux", Ταργίταος (ensimäinen ihminen) = Turgata "fils-homme"; Σπαργαπείϑης = sbarrak pikti "qui aide dans le combat", Όκταμασάδης = Kuktammas-adda "père de l'affection"; Θαμιμασάδης (meren jumala) = sam-immas-adda "père de l'infini"; έξαμπαϊος (pyhät tiet), loppupuoli sanasta = annap "dieu." — Ainoa kohta, joka tässä ansaitsisi tarkastusta, on Herodoton ἄριμα (yksi), jota ei ole mistään kielestä löytty, niin että tavallisesti arvellaan Herodoton erehtyneen kääntäessään nimen Αριμασποί kreikaksi μουνοφϑάλμοι (ἄριμα γἄρ εν καλέουσι Σκύϑαι, σπού δε τόν όφϑαλμόν; Herod. IV 27). Näin päästyänsä Herodoton kahleista ovat tutkijat selitys-innossaan retkeilleet sinne tänne, ja K. Neumann esm. (Die Hellenen im Skythenlande I, siv. 195) luulee Schottin avulla keksineensä, että Arimaspit ovat selvänä suomena "Vuorimaan sepät." Tämmöisille retkille tulisi loppu, ja historian isälle takasin kunniansa, jos nuolenpää-kirjoissa yksi kuuluisi ghar ja gharimmas. Mutta pelkään,, että Oppert jo on oikaissut ajatuksensa tässä kohden. Maalisk. 5 p. 1861 hän kirjoitti minulle: "Le seul nombre Cardinal écrit en lettres en Médoscythique, est kir un; malheureusement les nombres sont écrits en chiffres partout ailleurs. En Casdoscythique kas veut dire deux." — Tahdon lisätä yhden johtauksen omasta kohden: Θαμιμασάδης on meren jumala (Herod. IV 59), ja Maiotin kutsuivat Skythat Temerinda, joka Plinion mnkaan merkitsee meren emoa (matrem maris, Plin. hist. nat. VI 7). Tomi eli Teme siis merkitsee merta = Samoj. tâma, téme joenhaara, ja rinda on kentiesi Suomen Rinta, niin että Maioti olisi se rinta, jota Ponto imee! Oikeaksi en tahdo tätä väitellä. Mutta ainakin se näkyy olleen tämmöinen käsitys, joka saattoi Maiotille semmoisen nimen. Dionysio Periegetes (vrss. 165, 166) sanoo Maiotista: — — "καλέονσι δέ μητέρα Πόντον έκ τής γαρ Πόντοιο τό μυρίον έλκεται ϋδωρ" Kentiesi ne Skythat, jotka antoivat nimen "Temerinda", olivat Plinion aikaisia — Aorsia, Sirakia tai mitä?
[121] Ks. Eichhoff, Hist. de la langue et de la littérature des Slaves, Paris 1839, sivv. 3, 4. — Schafarik, Slawische Alterth. I, siv. 282 seurr. — Vert. Zeuss, Die Deutschen, siv. 285 seurr.
[122] Ks. Ammian. Marcell. XXXI, 2. "Persae, qui sunt originitus Scythae, pugnandi sunt peritissimi."