KANERVO (Tulee.) Oletko maalannut ahkerasti Armas? Minä olen koonnut paljon harvinaisia kasveja, niitä on runsaasti tällä luodolla.
VIKLUND. Enpä juuri. Olen kuunnellut luotsien juttuja.
KANERVO. Olemme jo olleet kolme viikkoa täällä etkä ole vielä saanut mitään valmiiksi. Eikö meri enään viehätä vai onko sinulla muita ajatuksia?
VIKLUND. Viehättää kyllä ja onhan tässä vielä aikaa. Ja muuten tuntuu minusta siltä, kuin minun pitäisi täällä viipyä vuosia oppiakseni tuntemaan merta. Se ei näy olevan niin helppoa.
KANERVO. Se kyllä näkyy harjoitelmistasi. Ne ovat samanlaiset kuin tuhannet muut. Kuvataan merta ja siitä tuleekin pesuvati.
VIKLUND. Sangen rakastettava arvostelu. Annan sen sinulle anteeksi, sillä saatpa vielä nähdä, että tästä tulee jotakin. Saatpa nähdä, että minä vielä hämmästytän sinut ja kaikki muut. Enhän vielä ole alkanutkaan parasta tauluani, jota olen niin paljon ajatellut. Huomenaamuna auringon nousussa ryhdyn työhön. Silloin on Annikki lupautunut mallikseni. Tuolla kivellä hän tulee istumaan ja minä tuolla. Siitä tulee jotakin mainiota. Saatpa nähdä!
KANERVO. Luulen kyllä, että siitä tulee jotakin mainiota.
(Naurahtaa.)
VIKLUND. Mitä tarkoitat?
KANERVO (Vakavana.) Sitä mitä sanonkin, että siitä tulee jotakin mainiota. Armas, oletko huvitettu Annikista taiteesi vai itsesi tähden?