VIKLUND. Mikä kysymys! Tietysti taiteeni tähden! Mitä voitkaan muuta luulla? Olenko minä ennen osoittanut olevani sellainen että...
KANERVO. Olet.
VIKLUND. Oikeastaan sinä olet niin hävytön, että pitäisi suuttua sinuun, mutta kun se pilaisi koko kesäiloni enkä muutenkaan tänään ole sillä tuulella, annan sinulle anteeksi.
KANEEVO. Kiitos jalomielisyydestäsi.
(Alkaa järjestellä ja tutkia kasvejaan.)
VAINIO. Kalamiehet taitavat jo nousta levoltaan.
VIKLUND. Niinpä näkyy. Tuollahan on minun mallinikin.
(Rientää pois.)
VAINIO. Kuulkaahan herra Kanervo. Tuo maalari näkyy katselevan Annikkia. Teidän tulisi varottaa häntä. Me emme suvaitse semmoista. Muutenkin on tuo maalari sellainen löperö. Eihän se ole mies eikä mikään. Hyppii edes takaisin eikä tee mitään muuta kuin laiskottelee.
KANEEVO. Olen hänelle siitä jo monta kertaa sanonut, mutta hän vaan nauraa, lienee oppinut tapansa Pariisissa ja Itaaliassa.