VAINIO. Puhukaapa siitä vielä vakavasti hänelle! Asia ei minua liikuta, mutta minulla on elämänkokemusta ja tiedän, mitä siitä seuraa.
KANERVO. Sopivassa tilaisuudessa varoitan häntä.
(Annikki ja kalastajia, naisia ja miehiä.)
ANNIKKI. Kas vaan kuinka herrat luotsit ovat vakavia. Näyttääpä melkein siltä, kuin täällä ei tänä iltana saisikaan tanssia. — Vai niin! Ei vastausta. Kuulkaa te muut, kapteenilla on tänään kihti ja sama tauti taitaa olla muissakin. Niin, niin, kun on jäykät jalat, ei tee mieli hyppimään.
LOKKI. Annikki tuntuu olevan hyvällä tuulella. Saiko äitisi kaloja?
ANNIKKI. Ei saanut muuta kuin lokin verkosta.
VAINIO. Annikilla näkyy todellakin olevan hauska. Mistä se ilo nyt niin yhtäkkiä?
ANNIKKI. Mistäkö nuoren ilo? Arvaapa ukko Vainio, saammeko tanssia tänä iltana vai emme?
VAINIO. Mitäpä minulla siihen on sanottavaa. Olettehan saanut tehdä sitä ennenkin. Tanssikaa vaan, kunhan ette tanssi itseänne piloille.
ANNIKKI. Minkä verran sinä tanssit nuorena, sen verran mekin.