EEVASTIINA (Tulee kalamajasta ja puhuu ovelta majaan.) Nouse jo, Matti! Koko kylän väki on jo kalalla ja sinä vaan venyt ja laiskottelet. Eihän meille näin ollen tule mitään Viroon vietävää tänä vuonna. Kuuletko!
MATTI (Tulee unisena.) Hoh, hoi, olisipa se uni vielä maittanut! Mutta täytynee kai ne meidänkin verkot saada vedestä pois, vaikka ei niissä juuri kaloja liene.
EEVASTIINA. Eipä juuri, kun koko talven olet makaillut etkä verkkoja parsinut. Enkä minäkään jouda kaikkea tekemään.
MATTI. Maannutko? Minä? Koko talven? Kudoinhan kokonaisen verkon ja pyydystelin hylkeitä.
EEVASTIINA. Yksi verkko talvessa, se ei ole paljon. Ja hylkeitä et saanut yhtään. Käväsithän vähän jäillä jaloittelemassa, siinä kaikki. Pane airot veneeseen, niin lähdemme. Kas Annikki istuu tuolla ja itkee. Mikä sinun on?
ANNIKKI. Ei mikään, mitä sitä kysytte?
EEVASTIINA. Itkithän.
ANNIKKI. En itkenyt. Väsytti vaan.
EEVASTIINA. Mikset nukkunut yöllä? Kuka käski valvomaan? Tule sinäkin avuksi verkkoja kokemaan.
ANNIKKI. Kokekaa vaan verkot ilman minua. Ei minusta nyt ole siihen.