EERO. Tekin vielä tulitte minua kiusaamaan.
LEENA. Mutta Eero?
EERO. Olkaa vaiti! Ei teidän jaarituksenne minua liikuta. Te olette itse tähän kaikkeen syypää.
LEENA. Minäkö?
EERO. Niin juuri te!
(Leena purskahtaa itkemään ja istuutuu painaen silmät käsiinsä.) Itkekää vaan! Olen ennenkin kuullut naisten ulinaa!
(Leena itkee, Eero kävelee mielenliikutuksessaan edestakaisin, seisahtuu hetkeksi katsomaan äitiään, näyttää siltä, kuin hänenkin tekisi mieli itkeä, mutta hän hillitsee tunteitaan, menee hitaasti torninportaita kohti ja palaa äitinsä luo.)
Anteeksi äiti, älä itke minun takiani!
(Menee ylös torniin.)
VAINIO. No mitä Eero sanoi? Tai voinhan minä sen arvata Leenan itkustakin!