VAINIO. Annikki, sinä olet tuottanut paljon surua saareen.
ANNIKKI. Minäkö? Eikö muut?
VAINIO. Ehkä muutkin. Mutta sinua varoitin, etkä siitä huolinut.
LEENA (Tulee.) Hyvä Jumala. Se on Eeron ruumis. Kuinka hän on muuttunut! Minun rakas poikani! minun onneton poikani.
ANNIKKI. Oliko ... se ... siis ... todella ... Eeron ruumis?
LEENA. Oli. He tuovat sen kohta tänne.
ANNIKKI. Toinen tuodaan ruumiina, toinen lähtee ainiaaksi. Mitä olenkaan tehnyt...
LEENA. Etkö vieläkään kerro, miten Eero hukkui? Miksi sitä salaat?
ANNIKKI. Minä tahdoin salata kaikki. Minulla oli äsken vielä hiukan toivoa, mutta nyt minulla ei ole mitään. Minulle on yhdentekevä, kerronko kaikki tai en, sillä minulla ei ole mitään pelättävää eikä mitään toivottavaa.
VAINIO. Kerro siis, jos tiedät jotain.