(Esirippu lankee.)
KOLMAS NÄYTÖS.
Ritarisali Lemminkäisen palatsissa. Taustassa porrasaita, jonka takana näkyy palanen pohjolan kevätluontoa ilta-auringon valaisemana. Ovi oikeaan ja vasempaan. Oikealla Lemminkäisen aseet: kypärä, miekka, keihäs, jousi ja viini.
Ensimmäinen kohtaus.
LEMMINKÄINEN, panssaripaidassaan, sukii kultasualla pitkää, mustaa partaansa. Hänen edessään lappalainen orja, pitäen hänelle kilpeä peilinä. Taustassa CHRYSEIS, valtakäytävän aitaa vasten nojaten ja maisemaa katsellen, antaen värttinänsä huolettomasti vaipua alas. Vähän matkaa vasemmalla istuu AINIKKI ahkerasti kehräten.
LEMMINKÄINEN (orjalle). Orja, kuinka käskyt täytät? Kilpi on kuvastin urhon, sotasankarin somistin, nähdä tahdon tahratonna siinä muotoni korean.
ORJA. Herra, ei mikään peili voi kyllin kiittää kauneuttasi. Käyt päivä päivältä yhä kauniimmaksi. Vertaistasi ei ole auringon noususta auringon laskuun eikä Saimaan aalloista Kainun mereen lännessä: sinua ei voi kukaan vastustaa Kyrjälän pohjasta Rastekoian tunturiin asti. En sano sitä sinua kiittääkseni, mutta se täytyy jokaisen myöntää, että olet jumalata kauniimpi, ihmistä voimakkaampi ja anteliaampi kuin sekä jumalat että ihmiset. Käsketkö jotakin vielä?
LEMMINKÄINEN (heittäen hänelle kultaketjut.) Kahlitse lipeä kieles, ota kulta, orjan kulta! Mit' olen ma, sit' en sulta kuulla tahdo. Taidan itse oman arvoni osottaa. Pois! Elikko elättämäni muille kiittäköön minua.
ORJA (asettaen kilven pois ja ottaen ketjut, itsekseen). Maderakka! [Maderakka = maan äiti, lappalainen jumaluusolento, niinkuin Sarakka = elämän hoitajatar.] Se oli liian paksua; se maistui herralleni vain puoleksi. Ensi kerralla tahdon olla hienompi ja ansaita rannerenkaan. Mutta sitä ennen täytyy Kyllikin pois. Herrani käy käriseväksi vaihtelun puutteessa.
(Menee.)