LEMMINKÄINEN. Kyllikki, kätesi anna! Sopikaamme, ettei sorja lempemme kevät katoisi ensi syksytuulen tullen! Kautta taivahan vasaman, en enempi sotia käyne hopeankana halulla.
CHRYSEIS. Vannon kautta Afroditen: Kerberus varjoni purekoon, raivottaret raadelkohot, jos enempi kylihin mennen, kassapäiden karkeloihin.
(Ojentavat käden toisilleen.)
HELKA (kuten edellä). Lupaus on kedolla kukka; marja näyttää, minkälainen.
(Menee.)
LEMMINKÄINEN. Miekan, panssarin parahan, kaikki tahdon ma unohtaa, käyn sotia tästä asti vasten korven kontioita, kun liki sinua liian, Kylli, ne mörähtelevät. Armahin, kätesi anna! Punaruusujen siteillä sidot miekan Kaukomielen. Kuink' onkin ihana ilta! Kuink' olet kaunis kaulaella! Kuinka ylväsnä kotihin luoksesi salosta saavun!
CHRYSEIS.
Artemis antakoon ereä!
Älä liian kauan viivy!
(Lemminkäinen ottaa jousensa ja menee.)
Neljäs kohtaus.
CHRYSEIS yksin. Sitten ANEMOTIS.