Yhdeksäs kohtaus.
MANAUS. MELODRAAMA.
TIERA. Ylös, luonnon valtakunta, portit vaskiset vapiskaa, tungen sun sydämehesi, särjen teljet, auon ukset jumal'taian tapparalla. Aalto, aukaise kitasi, puhu myrsky ihmiskielin, sanele savu ja tuli, haastele ikuinen hauta lohduksi inehmon rinnan. Ilma kirkas, sun manoan, taivu minun tahdostani, Astuite alemma päältä vuoren päivänpaistehisen. Sada, talma! Sumu sakene! Muutu muotoon ihmehenki! Ilmesty Ilmatar! (Ilmatar leijaa esiin pilvessä.) Sanele: Missä on kaunis Kaukomieli, elossa vai kuollehissa?
ILMATAR. Myrsky on vienyt kotkansiivin sankarin Pohjan vuorille pois. Muut' en tiedä. Tutki tulta. Nyt ma päivähän jälleen käyn.
(Katoaa.)
TIERA. Sun loihdin punainen lieska, taivu minun tahdostani, Panu, antaja elämän, lämmön luoja, turman tuoja. Muutu muotoon! Tuhka tummu! — Lienny liekki! Savu häviä! (Panu ilmestyy liekissä kallionseinästä.) Sano: Onko Kaukomieli elossa voi kuollehissa?
PANU. Päivä kärvensi hapset hältä, noidan nuolta on nähnyt hän. Muut' en tiedä. Tutki vettä. Nyt ma liekissä liejun pois.
(Katoaa.)
TIERA. Vesi selvä, sun manoan, taivu minun tahdostani, luonnon liekku sa hopeinen, valtameri, vaahtoharja! Muutu muotoon! Tyynny tyrsky! Astu Aallotar esille. (Aallotar ilmestyy vesisuihkussa vuoren juurella.) Sano: Onko Kaukomieli elossa vai kuollehissa?
AALLOTAR.
Suistunut on hän
suuriin vesiin,
Vellamon suudelma
poskellaan.
Muut' en tiedä.
Tutki maata.
Nyt ma ilmahan haihdun pois.