(Häviää.)
TIERA. Maa vanha, sinut manoan, kokoa osasi tänne! Tuonen kalpea kuningas, kuule voimaa mun sanani, mahtiasi mahtavamman. Vuori aukee! Nurmi, nouse! Astu, vanhus, haudastasi!
(Tuoni, tuhkanharmaana, jättiläiskokoisena, pitkine,
lumivalkeine partoineen, kohoaa maasta.)
Sano: Onko Lemminkäinen elossa vai kuollehissa?
TUONI. Nukkuvi nuorna Lemminkäinen, murhemielin kaukana, kahleissa kuoleman vuon. Päästää voi hänet vaan se lempi, joka ei koskaan pettänyt viel'.
(Vaipuu maahan.)
CHRYSEIS (surumielisesti toistaen.) Päästää voi hänet vaan se lempi, joka ei koskaan pettänyt viel'.
MEDON. Herakles astui kerran alle maan. Orfeus ovet aukas Manalaan. Ken tohtii jälleen tehdä saman työn ja käydä kamppailuhun kanssa yön ja uhrin, jonka kuolon kita sulki, elolle, auringolle antaa julki. (Äänettömyys. Näyttämö pimenee.) Miss' on se lempi, joka kuolon voittaa?
CHRYSEIS. Oi, Afrodite, joka autioittaa ja lämmittää voit liekein ihmisrinnan, ilmoita lempi, joka puhtahinna maailman yli päivän kanssa koittaa Mik' on se mahti, jalompi kuin sun! Ken kuolevainen kaikki anteeks antoi, ei koskaan pettänyt, vaan kärsi, kantoi? Miss' on se lempi, lujempi kuin mun?
Kymmenes kohtaus.