Kuvaelma ja pantomiimi.

Osa kallioseinästä vaipuu ja tausta nousee. Näkyy Tuonela, tummien, korkeiden kallioiden keskellä; sen läpi juoksee hämärästi kimallellen vitkalleen vierivä joki. Kallioiden vierellä seisovat vartioina Tuoni kansoineen, rautakintaat kädessä sekä pitkät keihäät. Vasemmalla joenrannalla istuu Lemminkäinen nukkuvana ja kallioon kahlehdittuna. Näyttämö on pimeä ja kuvaelma ensi alussa niin heikosti valaistu, että esineet ainoastaan hämärästi erottuvat. Seuraavan laulun aikana astuu Helka alas oikeanpuolisilta (katsojasta) kallioilta, vavahtaa jokea ja rukoilee taivaalta apua.

Rukous auringolle.

Oi taivahan laps, sa aurinko oi, joka linnassas korkeessa loistelet noin, säde kultainen suo, valo armahin luo yön helmahan, varrelle kuoleman vuon! Kas, Tuonelan ruhtinas rautahinen hän seisovi vahtina vuorien. Suo'os säteen korkealta hiljaa lentää, alas entää, jotta valta Tuonen tumman nukahtais, laukeis kalman laumat sankat, raukeis kuolon kädet vankat ja saalihinsa ne irrottais.

Auringon säde lankeaa Helkan pään päälle, seuraa häntä hänen tiellään ja heittää läikkyvän valon Lemminkäisen ja nukkuvan Tuonen jäykkien, tuhkanharmaiden piirteiden yli.

KÖÖRI.
Tuonen virta niin tyynnä lepää.
Kaiho huokaa ja hauta epää.
(Helka astuu jokeen.)
Lempi, lempi, mi kaikki voi,
astu tyynenä tietäs, oi!
(Helka kaahlaa joen yli ja on hukkumaisillaan.)
Kuumat kuulkosi huokaukset!
Murra kuoleman muurit, ukset.
(Helka pääsee yli, rukoilee jälleen taivasta avukseen ja
irroittaa Lemminkäisen kahleet.)
Tuo'os riemut ja lohdutukset!
(Helka johdattaa Lemminkäisen takaisin joen yli ja
kiittää jumalia.)
Lempi haudankin auki loi.

(Kuvaelma häviää. Näyttämö valkenee. Kaikki kuin ennen.)

Yhdestoista kohtaus.

EDELLISET. HELKA ja LEMMINKÄINEN mykkinä.

CHRYSEIS. Se oli äiti. Suuri taivas, sulta tää armo on. Ma merkkis tajuun sen. Enempi kuin on vaimo, sisko, kulta on äidin lempi kirkas, puhtoinen. Oi, Afrodite, olkoon kruunu sulle, kun sulot leikkii ja kun sitra soi, mut hädän, tuskan, koetusten tullen sen äidinlempi yksin kantaa voi.