— Olen jo huomauttanut, että ilman sitä tulisi hänen luomakuntansa kukistumaan. Jos aurinko olisi pysähtynyt minuutiksikaan Ajalonin laaksossa, olisi maailman järjestys tullut häirityksi ja koko aurinkokunta olisi romahtanut pirstaleiksi.
— Ei pidä käyttää tieteen raskainta moukaria murskatakseen niin hentoa perhosta kuin on rahvaanluulo. Eikö ole silminnähtävää, että raamattu tässä mainitsee vaan rahvaanluulon? Emmekö sano, että aurinko seisoo kolme päivää yhdessä kohti kevät- ja syyspäivän tasauksen aikana?
— Ahaksen päiväkellosta ja auringosta Ajalonin laaksossa ei puhuta rahvaanluulona, vaan ihmeenä.
— Raamatun ihmeet tarkoittavat aina ihmisten uskoa. Tosiasia on, että Israelin kansa näki illan valkenevan, olkoon syy siihen nyt sitten mikä tahansa, näki siinä ihmeen ja sai rohkeutta voittamaan. On vaikeamminkin selitettävä ihme, johon Vapahtajakin vetoo, nimittäin Joonas merieläimen vatsassa. Ja kuitenkaan ei kertomuksessa (Joon. 2 luku) panna mitään painoa eläimeen, mutta sitä enemmän meren syvyyteen. Sellaista on luettava lapsen uskolla. Ei ole sekotettava pääasiaa sivuasioihin.
— No hyvä. Maailman avaruuden mekaniikka perustuu vetovoimaan, painolakiin. Jos painolaki hetkeksikään lakkautetaan, sortuu koko maailma. Ja kuitenkin sanotaan, että Vapahtaja kulki veden päällä.
— Painolaki, joka on aineen mekaniikka, ei voi sitoa aineetonta henkeä. Jos nyt aineen mekaniikka hetkeksi lakkautetaan joka kerta kun ihminen tai eläin vapaasta tahdostaan nostaa kättä, jalkaa tai siipeä, kuinka paljon nopeammin liikkuukaan henkiruumis? Ja Jumalako olisi sidottu lakiin, joka ei voi sitoa hyönteistä! Tarkistakaa luonnonlakinne korkeamman mittakaavan mukaan! Joka kesä muuttaa aurinko ja kasvikunta veden rypäleessä viiniksi, ja nyt ei Jumala muka olisi voinut jouduttaa tätä muutosta Kanaan häissä! Joka päivä synnyttävät vielä vaillinaisesti tunnetut elimelliset vaikutukset terveyttä tai tauteja; niin, pelkkä ajatus voi tehdä meidät joko sairaiksi tai terveiksi, mutta Jumala ei muka voisi silmänräpäyksessä tehdä sairaasta tervettä! Jokainen kevät herättää eloon kuolleen luonnon, mutta Jumala ei muka voisi herättää kuollutta haudastaan! Kuinka kurjan voimattomaksi teette te tuon Jumalan, jota te teeskennellen kutsutte kaikkivaltiaaksi!
— Niinkauvan kun ei kenenkään ole onnistunut esittää tieteellisesti varmaa todistusta siitä, että Jumala on näkyväisiä tarkoituksiaan varten käyttänyt muita keinoja kuin luonnonvoimia, emme katso velvollisuudeksemme uskoa ihmeitä.
— Hyvä! Onko maailmankaikkeus tieteellisesti todistettu? On. Ovatko sen alku, sen loppu, sen laajuus, sen liikunta, sen keskipiste myöskin todistetut? Eivät. Siis on maailman kaikkeuskin jo ihme. Samaten myöskin luonnonlait, koska me vaan voimme huomata niiden vaikutukset, mutta emme tiedä niiden alkua ja sisällistä olentoa. Samaten ihmishenki. Samaten sinun ja minun persoonallisuuteni. Kaikkialla todistettuja ilmiöitä, mutta vaikuttimet, pohja, alku ja loppu ovat tuntemattomat. Mikä sitten tässä maailmassa lopulta ei ole ihmettä? Me epäilemme todistamattomia tosiasioita, kun kaikki ympärillämme ja me itsekin olemme todistamattomia. Me olemme lasten kaltaisia, jotka tuntevat tien ainoastaan omalle portilleen, mutta rupeavat näyttämään matkamiehelle tietä maailman laitaan. Tunnemme ainoastaan vähäisen murtoman aineen luonnonlaeista ja vielä vähemmän hengen laeista. Tämän päivän keksinnöt voittavat aina eiliset, ja kuitenkin me kirjoitamme lakeja maailman hallitsijalle: tuon hän voi tehdä, tuota ei voi. Suokaa anteeksi: onko tämä järkeä?
— Sallikaa meidän sitä siksi kutsua, kunnes löydämme paremman!
Sanokaa: kunnes me voimme nöyryyttää ylpeytemme korkeamman järjen edessä, joka yhtämittaa osoittaa meidän erehtyneen, mutta jota me emme koskaan voi lakata mestaroimasta!