25.2.1895.

ENKELIT

Käytetään väärin rahvaanluuloa ja kulutetaan sitä niin kauvan, ett'ei lopulta kukaan siihen usko. Ei ole enkelien vika, että jokainen kisälli maalaa niitä seinälle, että jokainen narri sekoittaa niitä kaunopuheliaisuuteensa ja että jokainen keikari häikäilemättä kohtelee niitä kuin mitä muutakin taikauskoa.

Uskon enkelien olemassa oloa, en ainoastaan sen vuoksi, että ne sisältyvät pääajatuksena raamatun kertomukseen maailman luomisesta, vaan koska ne ovat välttämätön rengas älykkäiden olentojen ylenevässä sarjassa. Uskon näkymättömän henkimaailman olemassa oloa, joka kaikkialla ympärillämme täyttää suuren tyhjyyden taivaan ja maan välillä ja jota ilman ei voi ajatella ainaista yhteyttä näiden välillä. Pilkatkoot luonnontutkijat enkelien siipiä ja sanokoot niitä sopimattomiksi kasvannaisiksi — ja kuka voi väittää, että enkeleillä on siivet sentähden, että me kuvailemme heitä lentävinä? Tehkööt vaan filosoofit heistä vertauskuvia tai ruumiittomia ajan aatteita ihmisten mielikuvituksessa. Jos kerran kysymme tieteeltä neuvoa, niin hyväksyn kernaammin seuraavan Godet'n laatiman kehityssarjan, joka määrittelee suvun ja yksilön suhdetta tahdon vapauteen nähden: 1) elimetön luomakunta on suku ilman yksilöitä; 2) elimellinen luomakunta, kasvit ja eläimet, on epävapaa sukuunsa sidottu yksilö; 3) ihminen on suvun yhteydessä oleva vapaa yksilö, jonka tahto on riippumaton; 4) enkelit ovat vapaita, suvuttomia yksilöitä. Ei ainoatakaan näistä renkaista voida jättää pois, murtamatta ankarasti johdonmukaista ajatussarjaa.

Meidän on ajatteleminen jokainen enkeli erikoisena luotuna olentona, jolla ei ole esivanhempia eikä jälkeläisiä. Heidän vapautensa on suurempi kuin ihmisen, koska he eivät niinkuin hän ole sidotut aikaan, paikkaan tai aineelliseen ruumiiseen. Muuten kuvaa raamattu heitä kuolemattomiksi, ruumiittomiksi sukupuolettomiksi palvelijoiksi, jotka ovat määrätyt auttamaan Jumalaa hänen johtaessaan luonnonvoimia ja ihmisten kohtaloita, siis maallisiin tarkoituksiin. Mutta se ei estä, että heidän tehtävänsä ulottuu yli koko maailman-kaikkeuden, joka näkyy siitä, että he ovat Jumalan ylistyksen tulkkia koko luomakunnassa, samalla kun heidän historiansa osoittaa, että he itse ovat kehityksen alaisia. Tämä heidän yhtäläisyytensä ihmisen kanssa selittää myöskin heidän vilkkaan osanottonsa kaikkeen, joka on tärkeää Jumalan valtakunnalle ihmismaailmassa. He surevat ja iloitsevat ihmisten kanssa, auttavat Jumalan valituita heidän taisteluissaan, vaaroissaan ja kiusauksissaan, vastaanottavat heidän henkensä kuolemassa, julistavat maailman tuomion ja ovat sen elonkorjaajia.

Keskenään ovat he jaetut luokkiin, joilla on vähempi tai enempi voimaa ja vapautta. Enkelit esiintyvät ainoastaan maailman-historiallisten tapahtumain aikana, mutta näkymättöminä ovat he alinomaisessa toiminnassa. Enkelien vartiotoimi ja heidän suojeluksensa ilmenee kauttaaltaan maailman historiassa. Olen aivan varma siitä, että ainoastaan epäuskomme ja Jumalasta ja yliluonnollisesta poiskäännetyt ajatuksemme estävät meitä tuntemasta heidän läsnäoloaan useissa elämämme tilaisuuksissa. En ole koskaan nähnyt, en koskaan kuullut yliluonnollisia olennoita, mutta minä olen — samoinkuin monet muutkin — useissa tilaisuuksissa aivan selvästi huomannut heidän läsnäolonsa hämmästyessäni jotain ihmeellistä pelastusta tunnetuista tai tuntemattomista vaaroista tai jotain yht'äkkistä hyvän tai pahan vaikutusta. Sellaiset tilaisuudet jäävät usein huomaamatta. Me kutsumme niitä sattumiksi, mutta maailmanjärjestys ei tiedä sattumista; tai kutsumme me niitä sallimukseksi ja unhotamme nuo tämän sallimuksemme aina toimivat välikappaleet.

Ei voi lukea mitään hellempää ja suloisempaa kuin Kristuksen sanat lapsille: "heidän enkelinsä taivaissa alati näkevät taivaissa olevan isäni kasvoja". Jumala on lapsia niin isällisesti läsnä sentähden, että maailma monine kirjavine vaikutuksineen ei vielä ole ehtinyt tunkea hänen ja heidän väliinsä.

Taivaan ja maan vaiheilla, mutta lähinnä maan ilmakehää, tulee meidän vielä ajatella oleviksi demonit eli pahat henget, langenneet enkelit. Jo nimityksessä "langenneet" on kätkettynä alempi kanta, ja Paavalikin ajattelee heidät asuviksi ilmakehässä. Niinkuin hyvät enkelit ovat kehittyneet korkeampaan vapauteen, ovat pahat kehittyneet orjuuteen. Heitä kuvataan kahleisiin sidottuina, koska he ovat kahlehditut pahuuteen ja itsekkäisyyteen eivätkä voi siitä irrottautua. Vapautettuina hävittäisivät he luomakunnan, mutta heidän on vaan sallittu kiusata, pettää ja hävittää niin kauvas kuin kahletta ulottuu, samalla kun heitä painaa se nöyryytys, että heidän pahatkin ajatuksensa edistävät Jumalan tarkoituksia.

Buddha, spiritismi ja rahvaanluulo sekoittavat kuolleiden henget enkeleihin. Mutta kirjoitettu on, että ainoastaan lapset ja Jumalan lapset kerran tulevat " enkelien kaltaisiksi ", niin, jopa tuomitsevatkin (langenneita) enkeleitä. Ei kukaan kuollut voi nousta ylös enkelinä. Enkelit ovat korkeampia luotuja olentoja ilman perhesiteitä, mutta me toivomme kerran vielä voivamme nähdä poismenneet rakkahimpamme ja itse heiltä tunnettaa.

Jos silmämme eivät olisi luodut vain aistilliseen näkemiseen, jos me voisimme ajatuksen silmällä nähdä sitä, mikä nyt on meille näkymätöntä, niin tulisimme havaitsemaan jotakin, joka muistuttaa tomuhiukkasia valaisevaa auringon sädettä hämärässä huoneessa. Näkisimme yht'äkkiä ilmassa ympärillämme vilisevän lukemattomia eläviä ja alati liikkuvia olennoita; keksisimme kaikkialla enkeleitä ja pahoja henkiä häärimässä määrätyissä tehtävissään, ja heidän seassaan harhailevia, vielä unen horroksissa olevia olennoita, jotka äskettäin vielä ovat olleet maan päällä. Samaten kuin joka hetki hengitämme bakterioita, aavistamattakaan niiden olemassa oloa, vaikka ne vaikuttavat joko vahingollisesti tai hyödyllisesti ruumiiseemme, niin huomaisimme me myöskin ihmeeksemme, että suuri osa siitä, jota me luulemme joko satunnaisiksi vaikutuksiksi tai oman tahtomme vapaiksi teoiksi, todellisuudessa onkin noiden näkymättömien olentojen vaikutusta, jotka lähenevät ja hallitsevat meitä kukin lajinsa mukaan, ollen hyviä, jos me itse hyviä ollen olemme heidän kaltaisiaan, tai pahoja, jos me lähenemme heitä pahoine ajatuksinemme tai taipumuksinemme. Me näkisimme silloin alinomaisen eri vaikutuksien kilpailun. Meidän täytyisi luopua osasta toimintavapauttamme menettämättä kuitenkaan omaa päättämisoikeuttamme. Me tulisimme vissiin määrään saakka säilyttämään vapautemme ja seuraamaan tai vastustamaan heitä, mutta se hetki voisi tulla, jolloin me kadottaisimme vastustusvoimamme ja vaipuisimme orjina tottelemaan meitä voimakkaampia himoja. "Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja". Mutta me oppisimme myöskin avonaisin silmin paremmin vaarinottamaan järjellisten olentojen vapautta. Me näkisimme niinkuin Elisan palvelija Dothanissa taivaan sotalaumain loistavissa tamineissa puolustavan meitä pahan vaikutuksia vastaan.