— Mene tiehesi ja anna munkin kaupitella, — vastasi Sven Thordinpoika rypistäen otsaansa. — Se on piispan tahto.
Vouti totteli epäillen ja ihmetellen. Hän huomasi kyllä että asiassa oli jokin mutka. Mutta hän ei voinut kärsiä, että hänen rakas luostarinsa saisi tänä päivänä kärsiä toisen häväistyksen toisensa jälkeen. Hän kertoi tuumansa kaikessa hiljaisuudessa muutamille lujakouraisille kaupungin porvareille, ja ennenkuin tunti oli kulunut, nousi hirveä meteli kansajoukossa luostarinportin ulkopuolella.
— Hän ryöstää paljaaksi luostarimme ja häpäisee pyhää Priitaa! — huusivat naantalilaiset ja tunkeilivat seipäineen ja kivineen anekauppiaan rattaiden ääreen.
— Se on noitaukko, joka myö sieluja perkeleelle! — huusivat toiset.
— Mutta hänellä on paavin omakätinen kirje ja sinetti! — väittivät toiset.
— Hävetköön paavi, jos hän lähettää meidän niskoillemme mokomia konnia! — vastasivat uudet äänet, joissa saattoi jo erottaa uskonpuhdistuksen ukonjyrinän etäistä kaikua.
— Heittäkäämme munkki rattaineen mereen! — huusivat rohkeimmat ja siten alkoi käsikahakka, joka helposti olisi voinut verenvuodatuksellakin päättyä, koska useat matkustajat puolustivat munkkia. Nyrkit heiluivat jo usealla taholla ja kohotettujen karttujen keskellä kiilsi jo joku miekkakin. Naiset pakenivat, lapset itkivät ja dominikaani antoi latinaisten kirousten jyrähdellä ilmassa. Mutta äkkiä väistyivät joukot itsestään sivulle ja kaikki hiljenivät, niin että selvästi saattoi kuulla kaukana lännessä meren hyrskyävän etäisiin kallioihin.
Arvid piispa lähestyi korkea hiippa päässä, pappiensa ympäröimänä. Hän kohotti käsivartensa puoleksi uhaten, puoleksi siunaten, ja aseet laskeutuivat taistelevien käsistä. Hän puhui muutamia sanoja kansalle, puhui voimakkaasti, puhui lempeästi, ja tuhansiin nouseva, äsken niin hurjistunut ja vimmastunut ihmisjoukko laskeutui vaistomaisesti polvilleen ja hiljainen kuiske kävi miehestä mieheen tiheitten rivien läpi:
— Pyhä isä, anna meille siunauksesi! —
— Benedicite! — sanoi piispa kuuluvasti ja vakaasti. — Pyhän kirkon nimessä kehotan teitä rauhaan ja sovintoon. Menkää, lapseni, älkääkä täst'edes syntiä tehkö! —