Silloin liikkui jotain pimeässä. Se tuli yhä lähemmäksi, ja lapset huomasivat vastaansa suden tulevan.
”Älä pelkää”, sanoi Taneli siskollensa. ”Minulla on hyvä sauva.” Näin lausuen kohotti hän uhkaavasti sauvaansa.
Susi lähestyi, mutta ei tehnyt lapsille mitään pahaa. Se ainoastaan ulvoi. Se ulvoi niin kummallisesti, että oli ihan kuin olisi lausunut sanoja, joita lapset ymmärsivät. ”On niin pakkanen, kovasti pakkanen”, sanoi susi, ”ja minun pienillä pojillani ei ole mitään syötävää. Antakaa minulle Jumalan tähden vähän leipää!”
”Koska niin on”, sanoi Anni, ”annamme sinulle kaksi kakkua ja syömme itse kovaa leipää tänä iltana. Isän ja äidin pitää kumminkin saada joululeipänsä.”
”Paljon kiitoksia”, sanoi susi ja läksi tiehensä saatuansa kaksi tuoresta joulukakkua. Lapset astuivat eteenpäin, mutta vähän ajan perästä kuulivat he taas jotain sipsutusta takanansa. Kun kääntyivät katsomaan, huomasivat karhun.
Karhu mörisi jotain omalla kielellänsä, jota eivät lapset oikein ymmärtäneet; vihdoin he käsittivät, että sekin pyysi jouluapua. ”Nyt on pakkanen”, sanoi se, ”ja kaikki lähteet ja järvet ovat jäässä; minun poika paroillani ei ole mitään juotavaa. Antakaa minulle Jumalan tähden vähän maitoa!”
”Kuinka?” sanoi Taneli. ”Minkätähden sinä et makaa pesässäsi niinkuin muut karhut talvisaikaa? Mutta olkoon se oma asiasi. Me annamme sinulle puolet maidostamme. Anni ja minä voimme tän’ iltana juoda vettä, kunhan isä ja äiti vaan saa jotain parempaa jouluksi.”
”Paljon kiitoksia”, sanoi karhu ja vastaanotti maidon tuohiseen, jota se kantoi etukäpälillänsä. Sen jälkeen astua lönkytteli se tiehensä pimeässä. Lapset rupesivat nyt tiukkaamin astumaan, sillä kodin ikkunasta huomasivat jo valkean siellä iloisesti leimuavan; äkkiä rapisteli ilkeä huuhkain siipiänsä heidän ympärillään.
”Minä tahdon leipää, minä tahdon maitoa! Leipää ja maitoa!” huusi huuhkain, uhaten lapsia terävillä kynsillänsä.
”Vai niin”, sanoi Taneli, ”sinä olet sitä laatua, kyllä minä sinun kohteliaaksi opetan.” Ja samalla sivalsi hän huuhkainta aika tavalla kepillänsä, niin että se kirkuen lensi tiehensä.