Kronfelt, Seger ja Boström. Niin, se olisi halpamaista. Mutta kuinka sitte kävi? Mitä hän vielä sanoi?
Forsberg (lukien edelleen). Ei, sanoi Rinaldo, me emme saa ryöstää muilta kuin rikkailta, jotka ovat anastaneet rikkautensa köyhiltä. Ja sitte me annamme saaliistamme osan köyhille. Sillä tavalla me jälleen tasoittelemme kaikki oikein maailmassa.
Kaikki pojat paitsi Friman. Sepä oli hyvin sanottu. Olipa se kelpo mies. Mitenkä sitte kävi?
Forsberg. No, hän sitte rupesi rosvoksi... Pojat (kuten äsken). No, se oli hyvä.
Forsberg (Frimanille). Annas tänne kirja ja anna minun lukea. Sinä olet aina tuollainen jöröjukka, istut ja mietit vain yksinäsi. Mitä sinä mietit?
Friman. Minä aion ruveta rosvoksi.
Forsberg (halveksivasti). Sinäkö! Kyllä kai.
Friman (ottaa häntä kiinni nutun kauluksesta). Nauratko sinä minua?
Kronfelt. Heitä jo, Robert. Eihän hän kuitenkaan ole muuta kuin paikattu lapanen sinun käsissäsi. Tietäähän koko koulu, että sinä olet väkevin meistä kaikista.
Friman (pudistelee Forsbergia). Vai niin, tekeekö mielesi vielä nauramaan?