Forsberg. Anna minun olla. Nauroinko minä sinua?
Friman. Sinä nauroit, ja sen tähden minä työnnän sinut penkin alle. (Kaataa hänet. Kaikki pojat Kokoutuvat ympärille. Samassa tulee maisteri.)
Bas. Mitä nyt, veitikat? Mitä te tuolla lailla meluatte koulussa! Käykää paikoillenne. Friman, tule tänne. Löitkö sinä Forsbergia?
Friman. Hän nauroi minua ja minä kaadoin hänet maahan.
Bas. Forsberg! Ärsytitkö sinä Frimania lyömään itseäsi?
Forsberg (itkien). Hyvä maisteri, viaton minä olen, ihan viaton, en minä tehnyt mitään.
Bas (nipistää häntä korvasta). Niin, niin, kyllä minä sinut tunnen... Aina sinä olet viaton... Menkää paikoillenne. Olkaa toiste tappelematta koulussa. Tällä kertaa jääköön nyt sikseen. Ottakaas liitu käsille. Etteköhän nyt jo ole saaneet Euklidesta päähänne. Koko viikon on mennyt kaikki päin mäntyyn, eikä se kelpaa. Minä en suvaitse laiskistelemista. Anckarström, miten kuuluu viides väitelmä? (Anckarström lukea änkyttää ulkoa.) Piirusta se, Boström. (Boström piirustaa vallan nurin päin.) Se on väärin. Näin se on. (Piirustaa itse.) Todista, Forsberg.
Forsberg (tavoitellen sanoja). Koska sivu AB on yhtä suuri kuin sivu BA ... ja sivu BA on yhtä suuri kuin AB...
Bas. Mitä tyhmyyksiä se on! Kronfelt!
Kronfelt (tavoitellen hänkin). Koska kulma ABC, ja kulma ABC on yhtä suuri...