Tinto. Niin, tiedäpäs, kyllä minä ensin peljästyinkin aika lailla; oikein sydämmeni hypähti. Mutta kuin sitte tunsimme omat veljemme...
Terzerola. Silloin Preciosa ja Esmeralda tahtoivat leikkiä leikin loppuun asti.
Tinto. Meidän olisi kuitenkin pitänyt pyytää lupa rouva Strengiltä. Minulta ei lähde mielestä tuo, mitä se mummo puhui nimismiehestä ja raudoista. Jospa olisimme kunnialla jälleen koulussa!
Esmeralda (karhealla äänellä.) Preciosa, sokuriseni, sepitsetkö taaskin lauluja kuulle? Tule, lapseni! Lantut ovat jo valmiit.
Lassemaija (tullen lähemmäksi.) Kas, se minuakin miellyttää.
Kaarle Moor. Seiso paikoillasi, Lassemaija, jos henkeäsi rakastat. Etkö muista kapteenin käskyä?
Lassemaija. Hyvät tytöt, antakaa vähä minullekin!
Preciosa (tultuaan alas.) Malttakaas, tytöt. Minä lauloin kuulle, nyt on teidän vuoronne ja velvollisuutenne laulaa auringolle.
Tinto. Niin, saatammepa laulaa sill’ aikaa, kuin lantut jäähtyvät.
Lassemaija (hiipii esiin, sieppaa muiden huomaamatta yhden lantun sapelinsa kärkeen ja polttaa kuumalla lantulla suunsa.) Oi-voi-vooi!