Preciosa. Oh, ole sinä vaiti, sama se ihan on, nouseeko se vaiko laskeutuu. Mutta nyt sotkeutui laulumme. Meidän pitää alkaa alusta uudestaan.
Nyt aurinko
Laskeepi jo
Ja sammuvi pilvien taa.
Ja vuori, maa
Nyt ruskottaa,
Yön tuloa ilmoittaa.
Kun tähtönen
Taas tuikkaen
Jo taivaalle pilkuttaa,
Niin metsähän
Me lähtähän
Ja seuraamme Preciosaa[1].
[ [1] Huom.! Kaikki rosvot laulavat: Ja seuraamme Rinaldoa.]
Preciosa. Hyvää yötä, rosvot. Tulkaa, tytöt, nyt lähdemme kotiin.
Rinaldo. Ah, unhotathan, kaunis Preciosa, että olet minun vankinani. Etkö tahtoisi syödä näitä lanttuherkkuja minun ja joukkoni kanssa?
Preciosa. En, kiitoksia, Rinaldo. Aurinko jo laskeutuu, ja meidän pitää joutua kotiin.
Kanonada. Tulkaa, rosvot, niin me mustalaistytöt seuraamme teitä. Ei kukaan saa sanoa meistä, että me olemme jättäneet reippaat mustalaistytöt suojeluksetta.
Kaarle Moor. Varsinkaan, jos he tapaavat tiellä neljännen luokan.
Mazarino. Tai talonpojan, jonka me ryöstimme.