Nimismies. Hyvä, hyvä, se on oikein, niin pitääkin aina sovittaa rikoksensa. Mutta pitäkää te vain kellonne ja sormuksenne. Ukko saa ne lantut, jotka vielä on jäljellä, ja loput saatte hänelle maksaa huomenna kaupungissa. Kuulkaas, lapset, mitähän luulette opettajanne sanovan tällaisista vehkeistä?
Kaarle Moor. Meistä tuntui olevan väärin saada arestia huomenna kevätjuhlan ajaksi, ja siitä me uhalla rupesimme rosvoiksi. Vapaita me tahdoimme olla. Vapaus, se on sentään jotain, se.
Esmeralda. Niin, meistä tuntui olevan väärin, että kiellettiin menemästä katsomaan kevätjuhlaa, sen tähden me uhalla rupesimme mustalaisiksi.
Nimismies. Etteköhän ehkä ollut ansainneetkin rangaistustanne?
Rinaldo. Kyllä me sen hyvinkin ansaitsimme. Olimmehan koko viikon olleet huolimattomat läksyistämme.
Preciosa. Ihan samoin mekin.
Nimismies. No, mitä te nyt aiotte tehdä? (Kaikki ovat vaiti.) Minun mielestäni ei kukaan ole todella vapaa muu kuin se, joka vapaasta tahdosta taipuu lain alaisuuteen.
Rinaldo. Kyllähän se on niin, mutta...
Kaarle Moor (huoaten). Mutta olla huomenna poissa kevätjuhlasta... Kas, tuossa tulee Musta Joonas.
Musta Joonas (tulee hyvin hämillään.) Hyvää iltaa. Minä luulin rosvojutun olevan jo lopussa.