Ja Kaarle Kustaa ja hänen sisarensa lupasivat jotakin toinen toisillensa. He tahtoivat aina elää niin, että heidän hyvät enkelinsä saisivat heistä iloa. Ja kun he nostivat silmänsä, kuulivat he metsän saarnan ja lintujen virsiä juhannuksen aikaan: "Pyhitetty olkoon sinun nimes. Lähestyköön sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa."
KUKKAIN HALTIAN JA AALLOTTAREN SATUJA.
1. Kultakärpänen
(Kukkain haltia kertoo.)
Miss' on oravan jäljet ja muurahaistie?
Lukin seittiin laaditko silmäsen sie?
Mehiläisiä silmäsi nähnyt on.
Vaan tunnetko keijuisten tuomion?
Vähä kärpänen kiilteli kullasta vain.
Sanoi ampiaispoika: — ol' armahanain!
— Mehiläinen on kultani, kiitos vaan…
Se nyt kärpäsen kuoletti vaapsellaan.
Ja kun kuu rupes laaksohon loistelemaan,
Tuli keijuiset yhtehen tuomitsemaan,
Ja nyt kuolohon tappaja tuomittihin,
Mehiläinen sen tuomion täyttikin.
Vähä kärpänen lehtisen kuihtuneen
Sai keijuislaaksossa arkukseen.
Suruvirsiä sääsket veisasi.
Koko niitty se kastetta kyynelsi.
2. Punainen lippu.
(Aallotar kertoo.)