Minun linnani kaukaa haamuittaa,
Veden käydessä luolanakin vipajaa:
Yhä lähde se tippuvi, tippuvi vain.
Yhä varroten laskevi prinsessain.
6. Sumusaaret.
(Aallotar.)
Itämeressä mulla on kareja: nuo
Kimaltain ylös aallosta päänsä luo.
Ne illan usvassa nousevat,
Valoss' aamun aaltohon vaipuvat.
Kummeksivat rannalla lapset niin:
— Mepä soudamme saarihin siintäviin!
Veden siltaa sinne ei pitkältä lie,
Peninkulmaa pitkä ei kai se tie.
— Mitä, tyttöni, annat, jos soutaisin,
Sulle valkokukkasen noutaisin?
— Somimman punaruusuni antaisin;
Vaan aamuksi tullos sä takaisin!
Sumun maahan poika läks soutamaan,
Muut lapset rannalla vartosi vaan.
Koko yön he vartosi ahkeraan,
Vaan ei vene varrottu tullutkaan.
Kun mä eilen uin sumusaaria päin,
Venosen minä aaltoa kyntävän näin.
Mies vanha souteli venhossaan,
Mut hän kaukana viel' oli satamastaan.
TOTUUDEN HELMI.
Satu, kolme tapausta.