Bumburra. Mikä ihminen sinä olet?
Hunttu. En minä ole mikään ihminen, vaan Hunttu Honkasalmelta. Mestari Tulpaani ajoi minut pois myllyltä sen tähden, että sanoin hänelle: Mestari, sanoin minä, eivät ne köyhät lapset sotkeneet teidän kukkapenkkejänne, vaan me muut kaikki yhdessä, sanoin minä. Tähkö juoksi ensin penkkien poikki, Kasi taittoi tulpaanin, ja minä sieppasin itselleni koko kouran täyden karviaismarjoja, sanoin minä. Sinä valehtelet, sanoi Tähkö. Varo sääriäsi, sanoi Kasi. Joko menet tiehesi, sanoi Mestari. Ja minä juoksemaan ja juoksin, mikäli tietä riitti, ja kun tie loppui, tulin minä tänne jalattomana.
Bumburra. Olisipa vahinko tuota makkaraa, hän miellyttää minua. (Musti haukkuu.) Pian nurkkaan, tuonne havuluudan taa, äläkä hievauta sormesi päätäkään ennen, kuin minä huudan sinua!
Hunttu. Miksikä niin, emäntä?
Bumburra (vie hänet nurkkaan). Siksi, että mieheni syö mielellään lihamakkaraa. (Ovea jyskytetään). No, no, kyllä minä tulen, jo minä tulen. (Itsekseen.) Kyllä nyt on hyvin asiat. Ja minä kun en uskalla teurastaa jouluporsasta! (Avaa oven.)
Bumburrifex (tulee).
No, Burra, mitä laitoit ruoaksen'?
Nyt olen aivan läpinälkäinen.
Mä kaiken päivää juoksin korpiteitä
Ja hirtin suuren joukon ryöväreitä.
Ja torpanmuijalle, sen tunnethan,
Kadonneen vuohen sijaan ainoan
Mä lehmän noiduin punavalkeaisen,
Hämille aivan sain sen vanhan naisen!
Vaan sano, Burra, mit' on syötävää?
Bumburra.
On kukkopaistia niin möyheää,
Pidäthän siitä? Kuinka kumman lailla
Oot kaiken päivää ollut ruokaa vailla?
Bumburrifex.