On raukka mennyttä!
Bumburrifex (itsekseen).
No oikeinhan
Mä saan nyt paistin mitä parhaimman.
Hunttu. Armollinen herra ihmissyöjä, säästäkää minun nuori henkeni, minussahan ei ole muuta kuin luuta ja nahkaa, kuten näette. Olkaa hyvä, syökää ennemmin tuo kelvoton ruma pihakoira, sillä on hyvä turkki, niin että tulette lämpöiseksi sisältäkin päin.
Bumburrifex. Vastaa nyt: oliko isäsi sotamies?
Hunttu. Setäni on mylläri ja hänen nimensä on Mylly Matti; kyllähän te, armollinen ryöväri, hänet tunnette, tuntee hänkin kaikki, sekä mustalaiset että muut. Menkää hänen luoksensa, niin saatte jauhosäkin, joka kelpaa puuroksi, mutta minusta ei tule kunnon velliäkään.
Bumburrifex. Jos täällä olisi yksikään sotamiehen lapsi, niin minä jättäisin sinut rauhaan.
Hunttu (huutaa). Eikö täällä ole ketään sotamiestä, jolla olisi liiaksi joutavia lapsia?
Nopsajalka (kömpien ylös korista). Tässä olen minä, ja minun isäni oli sotamies.
Bumburra (itsekseen). No, tuollapa näkyy olevan aika kiire joutua illallispaistiksi!