Bumburrifex. Kas vain lanttuja, kun nekin rupeavat astuskelemaan! Vai niin, oletko sinä sotamiehen poika? Tiedätkö sinä myöskin, että minulla on nälkä ja että minä aion syödä sinut heti suuhuni?
Nopsajalka. Kyllä minä sen tiedän.
Bumburrifex. No, miksi et sitte pysynyt korissa, narri?
Nopsajalka. Sen tähden, että sinä aioit syödä Huntun, ja hän puhui totta silloin, kuin muut valehtelivat pahaa tekoansa meidän päähämme.
Bumburrifex. Eihän vain liene useampia lanttuja korissa? (Nopsajalka on vaiti.) Valehtele vähän, poikaseni, hiukan vain, niin sinulle käy hyvin maailmassa. Paljohan niitä on, jotka ajattelevat, että pienestä hätävaleesta ei koskaan voi tulla vahinkoa.
Bumburra (nykii Nopsajalkaa kyljestä). Valehtele vähän! Valehtele vain hiukan!
Hunttu (sysii häntä toiseen kylkeen). No, hyvä ystävä, valehtele vähän, kotitarpeiksi vain!
Nopsajalka. En, minä en koskaan valehtele. Mutta minä puhun vain omasta puolestani enkä ilmase toisia.
Bumburrifex. Oletpa sinä aika veitikka. No saatanpahan minä itsekin katsoa korista, kun ensin syön sinut. Riisu pois mekkosi, niin maistut paremmalta.
Bumburra (itsekseen). Voi, että minulla ei ole muuta kuin yksi paistettu kukko!