Nopsajalka. Minun nimeni on Nopsa ja sisareni nimi on Varma. Isämme oli sotamies ja hän kuoli kuninkaan palveluksessa. Meitä syytetään syyttä, ja viattomuutemme todistukseksi minä menen alas Totuuden kaivoon.
Kuningas. Ei, maltahan vähän, poikaseni, kunnes kansa kokoutuu. Sinä miellytät minua.
Kuningatar (Varmalle). Sinä näytät kelpo tytöltä. Olisipa vahinko, jos sinä jo olisit oppinut valehtelemaan ja varastamaan.
Varma. En olekaan, rouva kuningatar. Silloinhan minä en voisi laulaa äitini laulua.
Kuningatar. No, laulapas äitisi laulu, niin saan kuulla.
Varma. En tiedä, uskallanko. Sillä, tietäkääs, kuningatar, se laulu on helmestä.
Kuningas. Laula sinä vain, tyttöseni, niin on meillä tässä jotakin tekemistä odotellessamme.
Varma (laulaa).
Ol' enkeli pilven reunalla,
Hän katseli maailmata,
Hän huomasi paljon valhetta
Ja vilppiä kauheata.
Se koski niin kovin enkeliin,
Hän että puhkesi kyyneliin.
Oi surkua katkerata!
Ja kyynel merehen kirvonnut
Se helmeksi siellä muuttui;
Vuos'tuhannet oli kulunut
Se pohjahan yhä juuttui;
Se loisteli siellä itsekseen,
Vaan keinoa ylös saamiseen
Tok' kaikilta yhä puuttui.