Kun kerran… (vaikenee.)
Kuningatar. Laula vain edelleen, lapseni!
Varma (alkaa uudestaan). Kun kerran… (itku kurkussa). Kun kerran…
Kuningas. Ahah, jo minä ymmärrän. Sinä olet narrikoinut; sen tähden et osaa laulaa laulua loppuun asti.
Varma (nyyhkien). Se oli niin, että… minä viime yönä sain kirpun kiinni… ja minä sanoin: nyt saat hypiskellä!… ja sitte… minä panin sen… vesilasiin!
Kuningatar. Voi sinua viatonta pikku ystävää; suokoon Jumala, että sinulla ei olisi kaduttavana mitään pahempaa petollisuutta!
Tulpaani. Herra kuningas, tässä saan kunnian esitellä omat lapseni, kelpo Tähkön ja siveän kukoistavan Palon.
Tähkö (raapasee jalalla). Nöyrä palvelijanne!
Palko (niiaa ylhäisesti). Nöyrä palvelijanne!
Kuningas. Minun mielestäni tuota tähköä ja tuota palkoa tarvitsisi vähän puida… Tuohan näyttääkin juuri hyvältä puintikoneelta! Mitä väkeä te olette? (Bumburrifex, Bumburra ja Hunttu tulevat sisään.)