Kuningatar. Ah, saadaanhan nähdä, löytääkö kukaan Totuuden helmeä!
Ääniä kaivosta. Helmi löytyi! Jo helmi löytyi!
(Torven tärähdyksiä. Julistaja kuuluttaa:)
Kuuinkahan käsky nyt,
Koko kansa, kuulkaa:
Helmi kun on löytynyt,
Kaivost' ylös tulkaa!
(Nyt alkavat kaikki yksitellen kiivetä ylös seuraavassa järjestyksessä: Ensin tulevat Nopsajalka ja Varma, pieni musta pilkku poskessa. Varma antaa kuningattarelle Totuuden helmen.)
Kuningatar. Kiitos, tyttöseni. Minä hyvin iloitsen, että löysit helmen. Sinä saat tulla minun omaksi lapsekseni, etkä sitte saa narrikoida edes kirpullekaan.
Varma. Armollinen rouva, Nopsa ja minä löysimme helmen yht'aikaa.
Kuningas. Sinä, Nopsa, tulet minun omaksi pojakseni. Mutta mitä minä näen? Onhan sinulla musta pilkku poskessa!
Nopsajalka. Voi, herra kuningas, olen minäkin pettänyt. Minä olen tehnyt ansoja tilheille ja houkutellut niitä pihlajanmarjoilla, ja se oli petollisuutta.
Kuningas. Niin, siitä nyt näkyy, että ei kukaan tässä maailmassa ole täydellisen puhdas. Kaikki me olemme joskus rikkoneet pyhää Totuutta vastaan. Ainoastaan enkelit ovat puhtaat Totuuden kasvoin edessä. Mutta kas, tuossahan kömpii joku taas ylös kaivosta.