(Hunttu tulee ylös, mustan renkaan puolikas ylähuulessa.)
Hunttu. Voi, herra kuningas, minä valehtelin pelosta, mutta kaduin sitte.
Kuningas. Sen tähden sinulla on puoli rengasta, poikaseni.
(Riikka ja Matti tulevat ylös, enempi kuin puoli rengasta suun ympärillä.)
Riikka. Voi, herra kuningas, me emme puhuneet ilmi totuutta…
Matti. Me tiesimme, että Nopsa ja Varma olivat viattomat, ja meistä oli pahoin, että heitä syytettiin, mutta olimme kuitenkin vaiti.
Kuningas. Sen kyllä näen teidän suustanne, lapset.
(Tulpaani nousee ylös, suun ympärys likaisena.)
Tulpaani. Voi, herra kuningas, minä olen uskonut valhetta ja valhetellut itse, harmista Nopsaa ja Varmaa kohtaan.
Kuningas. Sen tähden minä lahjoitan sinun puutarhasi heille.