Saturnia.
Niin oikein. Jätämme muut laskutavat
Ja käymme luonnonhistoriaan. Siis eikö
Mun oppilaani osaa fysiikkaa,
Eläin- ja kasvitiedettä ja muuta?
(Kaikki neljä nostavat innokkaasti molemmat kätensä.)
Sen tiesin; sillä professorin taito
On tytöilläni luonnon kunnissa.
Jätämme sen; me muutoin luomakunnan
Saisimme osin lajitelluin, kuin
Tarjottimella teetä, etehemme.
He uskonnossa luonnon raamatun
Lävitse osaa. Kielistä he taitaa
Vain laineen loiskeen, tuulen huminan
Ja ukkosjyryn, linnun viserryksen.
Saattaisko saada erisvapautta?
Kysely loppui; koulu arvostelkoon.
Pääseekö pikku Maija ensi luokkaan,
Julia toiseen, Lucia kolmanteen
Ja Talvi, jok' on vanhin, neljänteen?
Niin olkoon; vastaa koulu. Kiitos, neiti!
Kättänne hyvyydestä suutelemme,
Kun lasten puutteita te siedätte.
Opettajalle oppilas ei lahjaa
Saa antaa; vaan kuin kultaomenainen
Hopeamaljassa on kiitossana;
Ei lakikaan, mä luulen, tuota kiellä.
No, onko teillä kultasanaa kellään?
(Kaikki nostavat kätensä.)
No niin, siis kukin lahjan antakoon!
Talvi (opettajattarelle.)
Mä hyisiksi talviksi lahjoitan
Lohduksesi lieden leimuavan,
Suon tunnon rauhankin kultaisen,
Elon taistelun ollessa myrskyisen,
Ja tarjoan palkaksi vaivojen
Sydämmien nuorien siunauksen.
Maija.
Jos talvesi pitk' olis kuinkakin,
Niin taas kevät saapuvi takaisin.
Nuoruuden kukkivan ainiaan
Luon askeleitasi seuraamaan,
Sua riemuittamaan, sinust' oppimahan,
Totuuden tiet' yhä kulkemahan.
Julia.
Ja jos kevät kuinkakin vihoittaa,
Kesä kaunis ja lämmin sun saavuttaa.
Suvipäivä kun paistavi ruusuihin,
Nuput nuoret kun jättävät hoitosikin.
Luon' niiden sulle mä tarjoan
Kodin lämpöisen, sylin rakastavan.
Lucia.
Ja jos punaruusuja kuink' kesä suo,
Hedelmiä syys vain luontohon luo.
Ne nuoret, jotk' ääntäs nyt kuuntelevat,
Sua viel' elon syksynä muistelevat
Ja kutsuvat taivahan siunauksen
Ylitsesi elosi illallen.