MERIMIEHEN KOTI-IKÄVÄ.
Meren kuohuista riemuten laskimme nyt
Hedelmällisen Indian maihin;
Ei luntahan talv' ole heitellyt
Sen seutuihin suvikkaihin,
Ja palmutpa aavat
Ne varjoja luo,
Ja halsami-haavat
Ne tuoksuja tuo.
Mut täällä en saa
Mitä miel' anoaa,
On kaukana täältä mun toivoni maa.
Minä kyllästyn kesän helteesen
Sekä ruokahan herkkuisahanki.
Paremp' on kodin kannikka kaunainen,
Vaikk' oiskin pöytänä hanki.
Siell' liukua hilpas
Ja hauska on työ,
Kesä siellä on vilpas
Ja valkoinen yö.
Pois sinne pois
Jos päästä vois,
Kotijärvien luo minun mieleni ois.
Jos koivu mull' ois, min loi kotimaa,
Jossa rastahat raksuttaisi,
Ja palloks lunta jos sais puristaa
Ja tiukuja kuulla jos saisi,
Koko Indian aivan
Nyt tähtihin
Kotiseutuni taivaan
Ma vaihtaisin.
Pois sinne vaan
Kotivalkamaan,
Sydämmessäni soi nimi Suomenmaan.
SUURIA, KIRKKAITA TÄHTIÄ.
Kaikkina vuoden aikoina ja kaikissa muodoissa ilmaantuu ihmisille Jumalan kirkkaus Hänen äärettömässä luomakunnassaan. Mutta meille, täällä pohjolassa asuville, levittää luotu maailma ihmeensä selvimpänä ja loistavimpana vuoden synkimpänä aikana. Meiltä ei puutu koskaan todistuksia Jumalan rakkaudesta: kesän sulo-ajalla ihmettelemme Hänen kaunista maailmaansa ja talvella ylistämme Hänen kaikkivaltaansa, katsellen tähtitaivaan loistoa.
Menkäämme taivasalle kirkkaana, rauhallisena, kylmänä talvi-iltana, sellaisena, jolloin eivät pilvet eikä sumu himmennä taivahan sotajoukkoja, tuikkivia tähtösiä. Mikä juhlallinen ja ihailtava hiljaisuus koko luonnossa! Mikä loisto! Mikä ihanuus! Mikä ääretön silmäys ijäisyyden syvyyteen! Kuinka suuri olet, oi Jumala!
Kaikki nämä tähdet ovat maailmoita niinkuin meidänkin maamme, eli oikeammin niinkuin meidän aurinkomme kiertotähtineen, mutta moni niistä on paljon suurempi ja rikkaampi. Kukaan ihminen ei näitä lukea voi. Mutta jos tahdot mielessäsi kuvitella tätä, niin muista, että tähtien tutkijat jakavat ne 16 luokkaan sen mukaan, miten suurilta ja loistavilta ne meistä näyttävät. Jolla on hyvät silmät, voi tähystimettäkin nähdä 6:den ensimmäisen luokan tähdet, mutta jos on heikot silmät, näkee ainoastaan 4:n. Kuta parempi tähystin tai kaukolasi (teleskopi) meillä on, sitä useampia tähtiä huomaamme siellä, josta paljas silmä näkee vain terhenistä valoa tai tyhjyyttä. Ja ensimmäiseen luokkaan kuuluvia tähtiä on vähä verrattuna niihin, jotka kuuluvat seuraaviin luokkiin, sillä niiden luku tulee luokka luokalta kolmin kerroin suuremmaksi. Jos nyt paljaalla silmällä voimme erottaa noin 6,000 tähteä kuudessa ensimmäisessä luokassa, niin lasketaan seitsemännessä löytyvän noin 18,000, kahdeksannessa noin 54,000, yhdeksännessä noin 162,000, kymmenennessä noin 486,000 ja niin yhä enemmän, kunnes 16:ssa luokassa tulemme lukuun 324 miljoonaa 294,000 tähteä. Mutta ennenkuin niin pitkälle olemme päässeet, on tarkka laskeminen jo mahdoton, ja varmaa on, että noiden kuudenteentoista luokkaan kuuluvien tähtien takana on vielä lukemattomia muita, joita ei parhaimmallakaan kaukolasilla voi havaita. Sanotaan, että on voitu lukea 47 miljoonaa tähteä.
Koska muutamat tähdet näyttävät meistä suuremmilta kuin toiset, tulee se joko siitä, että ne todellakin ovat suurempia, tai siitä, että ne ovat meitä lähempänä. Lähin kiintotähti, jonka kaukaisuus on voitu laskea, on a-tähti Kentauron tähtiryhmässä. Valo kulkee 28,700 maant. peninkulmaa sekunnissa ja tarvitsee kuitenkin 3 vuotta ja 8 kuukautta, ennenkuin tästä tähdestä meidän maahamme joutuu. Laske siis ensin, montako sekuntia on 3 vuodessa 8 kuukaudessa, ja kerro tulo sitten luvulla 28,700, niin voit sanoa, monenko peninkulman matka on meidän läheisimpään kiintotähti-naapuriimme! Jos tämä lasku on sinusta kovin vaikea, niin voin sanoa sinulle tuloksen: Matka on 3 biljoonaa 9,000 miljoonaa peninkulmaa, joka luku kirjoitetaan 13 numerolla. Koska a-tähti Kentaurossa ei näytä suuremmalta kuin loistava Vega Lyyryn tähdistössä, josta valo meille tullessaan tarvitsee 21 vuotta, niin tiedämme siitä, että a-tähden täytyy olla Vegaa pienempi. Vega on niin äärettömän suuri aurinko, että jos se olisi yhtä lähellä kuin meidän aurinkomme, levittäisi se 300 kertaa niin paljon valoa kuin tämä, ja siis sen täytyy olla 300 kertaa niin suuri kuin aurinko, joka valaisee meidän maatamme. Kuitenkin voittaa Vegan loiston Sirius, josta valo meille tullessaan tarvitsee 72 vuotta. Kuinka suuri ja voimakas on siis tämä ääretön aurinko?
Ei yksikään ensimmäisen luokan tähdistä lähetä meille valoansa vähemmässä kuin 3:ssa vuodessa. Pienimmät kaukolasilla näkyvät tähdet tarvitsevat siihen 2,700 vuotta, ja luullaan, että valo etäisimmistä sumutähdiköistä eli "nebulos'oista" meille tullakseen tarvitsee enemmän kuin 10,000 vuotta. Laske, jos voit, monenko peninkulman päässä ne ovat maasta! — Sirius, jonka nyt näemme, ei ole tämänpäiväinen Sirius, vaan Sirius 72 vuotta sitten, — jos siis joku pikku tähdistämme sammuisi, näkisimme sen kuitenkin vielä tuhansia vuosia ehtootaivaalla loistavan.