Poika. Ei minulla ole enempää, hyvä matami.
Matami. No, Jumala siunatkoon lapsia. Täss' on kolme piparkakkua. Anna nyt kauniisti toisille osansa.
Poika. Hyvästi, hyvä matami. (Menee.)
Matami. Hyvästi, hyvästi! Ei siitä kaupasta rikastu, mutta paljous sen tekee, sanoi entinen akka. Mitäpä voisikaan kieltää rakkailta pikku lapsilta! Niin, tietysti, kerjäläistyttöjä minä en suvaitse, en! — Mutta kas, tuossa tulee torikorppi, pradajerska. [Lupaa pyytämättömiä kaupustelijoita, enimmäkseen juutalaisnaisia, jotka arviokaupalla ostelevat maalaisilta tukuttain tavaroita.] Nyt hän on siepannut itselleen kaikki, mitä hyvää vain on ollut torilla.
Pradajerska. Kuulkaas, matami, nyt voitte juuri myödä koko korinne arviokaupassa minulle, niin pääsette kerrassaan kaikesta. Minä aion juuri lähteä Viaporiin.
Matami. Vai niin! Vai minä möisin polkuhinnasta vehnäseni teille, ja te sitte kiskoisitte nelinkertaisen hinnan niiltä vanki raukoilta. Ei toki, vaikka minä en koskaan hyötyisi enää penniäkään! Ikäänkuin minä en tietäisi, mikä ja millainen te olette!
Pradajerska (kädet puuskassa). No, mikä ja millainen minä sitte olen?
Matami. Sen minä kyllä sanon. (Laulaa.)
Toinen laulu.
Akka, joka vaihtaa, hyörii,
Ostaa paljon tyhjällään;
Joka kieppuu, joka pyörii,
Liukas kieli lärpällään;
Joka ryöstää, pauhaa, pettää
Piikasia yhtenään;
Joka kiskoo, nylkee, kettää,
Pradajerska nimeltään.