KALLE JA KAISA.
Ensimmäinen keskustelu.
Kaisalta tutkitaan matemaatillista maantietoa.
Kalle (haukotellen kirja kädessä). Surr-rurr — surraa rukki, sade räiskyy räystäistä, pimeä pilkistää sisään akkunasta ja isä ja äiti ovat poissa vielä. Ilma on niin ikävä; millä keinoin nyt huvittelisin? Mutta tiedänpä mitä teen. Heitän kirjani kiinni, panen hiukset pörrölleen, jotta näyttäisin oppineelta, ja tutkin Kaisalta matematillista maantietoa. Johonkin sitä täytyy oppiaan käyttää tässä maailmassa. — Kuulepas Kaisa, tiedätkö sanoa: mistä tulee yö ja päivä?
Kaisa (rukki edessään). Auringon noususta ja laskusta, tiedän mä.
Kalle. Hui hai, Kaisa kulta. Aurinko ei liiku paikaltakaan. Maa se ainoastaan on liikkeellä.
Kaisa. Mitä? Tottahan mä nyt näen omin silmin että aurinko liikkuu.
Kalle. Mitäs vielä! Kuinka suuren luulet auringon olevan?
Kaisa. Taitaa olla noin aika voihulikan kokoinen.
Kalle. Oho! Se on paljon suurempi kuin koko maa.