Kaisa. No, koetas kävellä jalat laessa; niin nähdään, mihinkä se sinut vetää.
Kalle. Niin, se on toista se, näetkös. Ja siitä kun maa on pyöreä, niin pyörii se akselinsa ympäri. Siitä syntyy yö ja päivä.
Kaisa. Vai pyörii. Kylläpä sitten päätämme pyörryttäisi.
Kalle. Sitä ei tunnu, kun näet maa on niin suuri meidän rinnalla. Kuinka pitkän matkan luulet olevan kuuhun?
Kaisa. Välistä sinne on pitempi, välistä lyhempi matka. Kun se on alahimmillaan metsänrinteellä, niin siihen ylettyisi melkein leipävartaalla.
Kalle. En ole koskaan luullut sinua noin tyhmäksi, Kaisa. Maasta kuuhun on 37,000 peninkulmaa.
Kaisa. Vai niin, kylläpä siinä on matkaa. Mikä maanmittari sen on mitannut?
Kalle. Sen ovat oppineet tehneet. Kyllähän minäkin sen osaisin, kun mulla vain olisi suurempi rihvelitaulu.
Kaisa. Suuri-oppinen näyt olevan, oikein ihmeellisen oppinut.
Kalle. Niin, näetkös, Kaisa, kun lukee paljon, niin tulee viisaammaksi muita ihmisiä. Silloin ei sano semmoisia tyhmyyksiä, kuin että maa on pannukakku.