Kaisa. Tokkopa sinä pahaksesi panisit, vaikka niin olisikin, kunhan vain olisi sokuria päällä ja sinulla olisi oikein pitkä veitsi.
Kalle. Tuommoisia sinä lörpötät, kun olet niin tyhmä. Minä panen sinut pussiin milloin hyvänsä, sitä sitä et sinä pysty tekemään minulle.
Kaisa. Niinkö luulisit? Täytyyhän minun se uskoa, koska itse sen sanot. Tiedätkös, sinä suuri-oppinen, sanoa, kuinka pitkä matka on lähimmälle kirkolle?
Kalle. Niin, katsopas Kaisa, jos vain olisin ollut siellä, niin sanoisin sen täsmälleen. Lienee kolme tai neljä peninkulmaa.
Kaisa. Jo nyt meni päin mäntyyn! Sinne ei ole kuin puoli peninkulmaa, jos menee metsän kautta.
Kalle. Konstikos se, kun tietää sen edeltäpäin. Parempi, jos toisit minulle voileivän, Kaisa.
Kaisa. Maltapa, hyvä herra! Mistä on voileipä tehty?
Kalle. Voista ja leivästä.
Kaisa. Mistä voi tehdään?
Kalle. Se kirnutaan kermasta.