Kaisa. Sen kuulin jo. Mutta miten menetellään jyväin kanssa pellolla?
Kalle. Ne kasvavat — ja sitte ne otetaan.
Kaisa. Siinäkö kaikki?
Kalle. Ja sitte ne jauhatetaan, ja sitte ne leivotaan.
Kaisa. Älä mutkistele, hyvä herra. Tuon olet jo sanonut. Mitä muuta on jyvien kanssa tehtävä?
Kalle. Muuta? Sitte ne syödään voileipänä.
Kaisa. Kas vaan, nyt pistettiin poika toisen kerran pussiin. Ei tiedäkään suuri-oppinen, että pelto lannoitetaan, jyvä kylvetään ja tuleentuneena korjataan, kuivataan kuhilaissa ja puidaan riihessä. Sanonpa sinulle vielä yhden asian: jos kaikkea tuota ei tehtäisi, niin ei sun hampaasi ilmoissa ikänä jauhaisi voileipää.
Kalle. Hätäkös tuommoista on tietää! Senhän tietää jok'ainoa maamoukka.
Kaisa. Niin kyllä, mutta Kalle, joka on ollut kuussa, ei tiedä, mitenkä hänen voileipänsä on luotu! Mitä hyvää koko sinun opistasi on, jos ei sinulla olen mitään syömistä.
Kalle. Kyllä minä saan ruokaa rahalla.