Kaisa. Ethän toki saata syödä rahoja. Jonkun täytyy myöskin osata laittaa leipää. Ja koska ei mikään oppi riitä kaikkea ymmärtämään, niin saa jokainen tyytyä ymmärtämään jotakin, jos taas toisia asioita onkin, joita hän ei ymmärrä.
Kalle. Luuletkos, ett'ei kirjoista opi mitään?
Kaisa. Opitaan kyllä. Toiset oppivat kirjoista, toiset elämästä. Ei kumpaakaan keinoa saa ylenkatsoa, eikä kelläkään ole oikeutta kopeudella kohdella toista.
Kalle. Mutta, Kaisa kulta…
Kaisa. Kas niin, nyt kuuluvat isä ja äiti tulevan.
Toinen keskustelu.
Europan kartta.
Kalle ja Kaisa istuvat taasen eräänä iltana kyökkikammarissa. Kalle on lukenut läksynsä loppuun eikä tiedä, miten viettää aikaansa. Kaisa vyyhtiää lankoja.
Kalle. Osaatkos sanoa, Kaisa, mitä minulla on edessäni tässä pöydällä?
Kaisa. Kyllä mä näen, ett'ei se ole taulu eikä se ole kirja, mutta se on täpö täynnä viivoja, ja siihen on jotakin präntätty. Onko se olevinaan joku rakennus?