Kalle. Mitä? Etkö tiedä, että se on kartta.
Kaisa. Kartta? Mikä se on?
Kalle. Sen saat kuulla. Kartalle piirretään maailmanosia ja maita ja meriä ja virtoja ja järviä ja vuoria. Katsopas, tässä on suuri meri, jota sanotaan Atlantin valtamereksi.
Kaisa. Onko tuo olevinaan meri? Eihän se ole edes sininenkään, eihän siinä näy mitään laivoja, eikä aaltoja. Ei se mahda suuri olla, koska mahtuu niin pienelle paperille. Eihän siinä näy edes venettäkään, saatikka sitte suurta laivaa.
Kalle. Kyllä maar, usko pois. Tässä on Europpa. Tiedätkö, mitä Europpa on?
Kaisa. Mitä? Äyräpääkö? kyllä tiedän.
Kalle. Joutuvia! Kuule nyt siivosti sanojani. Minä olen nyt sinun maisterisi. Ole kuuliainen ja uuttera, lapsukaiseni, niin saat oppia ja viisautta.
Kaisa. No, antakaas kuulla, herra maisteri,
Kalle. Niin, katsopas, Europpa on maailmanosa, ja tästä näin pääsee Gibraltarin salmen kautta Välimereen; sieltä saadaan suoloja. Ja tästä pääsee Dardanellien ja Bosforin kautta Mustaanmereen…
Kaisa. Valkoinenhan se on.