Kalle. Tässä on Krim ja tässä on Turkinmaa.
Kaisa. No, kah kummaa! Asuuko turkkilainen tuossa? Hänelläpä on erinomaisen pieni maa. Sentähden hän varmaankin mielii enemmän maata kristityiltä. Tunnen minä Turkin langat ja Turkin pavut.
Kalle. Ei se maa ole niin pieni, kuin näyttää. Nyt olemme joutuneet säkkiin, nyt emme enää pääse edemmäs meritse. Sentähden matkustamme takaisin maitse. Tästä näin tulemme Unkariin, ja sitte Itävaltaan. Tässä on Kreikanmaa, siellä kasvaa korintteja, ja tässä on Italia; siellä poimitaan appelsiineja, ihan kuin täällä pihlajanmarjoja. Tässä on Sveitsi ja tässä Saksanmaa.
Kaisa. Vai Saksanmaa vainen! Sieltä saadaan Saksan saippuaa ja Saksan omenia.
Kalle. Niin, ja paljo muuta, hyvä Kaisa. Tässä on Ranskanmaa…
Kaisa. Tuoko tuossa. Sieltä saa Ranskan leipää ja Ranskan konfektia ja Ranskan korppuja. Maistaakos teistä Ranskan korput, maisteri?
Kalle. Kyllä sopii kastaa kahviin. Tässä on Espanja. Sieltä saa rusinoita ja manteleita…
Kaisa. Ja Espanjan humalia ja Espanjan pippuria ja Espanjan ruokoja ja Espanjan lampaita. Espanjasta saa yhtä ja toista.
Kalle. Mutta mennäänpäs nyt merelle taas. Ei aikaakaan, niin olemme Englannissa. Pelkäätkö sinä englantilaisia, Kaisa?
Kaisa. En mä juuri pelkää, mutta se on merkillistä, että he käyvät punaisissa housuissa. Heidän maastaan saadaan myöskin kaikenlaisia kaluja, kahvia ja sokuria…